Toisten haaveiden toteuttaminen vaatii näköjään veronsa. Nimittäin Jyväskylän yliopiston liikunnan pääsykokeet ja sen valmennuskurssi vaativat oman veronsa- akillesjänteet again sökönä. Ja varmaan pahiten koskaan! :( Viime vuonna akillesjänne vamma ei sattunut tasatyöntöä tehdessä, nyt sekin saa jänteen sattumaan, jos hitusenkin sattuu nousemaan päkijöille. Välillä jopa kävelyssä on viiltäviä tuntemuksia. Ei siis aina mene nallekarkit tasan. Taas on muutaman kerran joutunut päätä hakkaamaan seinään!!! Kerran tullut vaiva, vaivaa hautaan asti. Näillä on mentävä, mitä Luoja on suonut. Ei auta itku markkinoilla, sanoo vanha sananlasku. Eli leuka kohti rintaa ja kohti uusia pettymyksiä!
Akillesjänne vamma on tarkalleen ottaen alkanut viime keväänä, joten viime vuonna juoksu jäi todella vähäiselle. Tänä vuonna olen päässy suhtkoht hyvin juoksemaan, mitä nyt välillä jänteet on hieman ärtynyt, mutta ei sen pahemmin, onneksi. Viime viikolla, menin Jykylään liikunnan valmennuskurssille, mikä kesti 4 päivää yhteensä. Siellä käytiin lajeja läpitte muun muassa minun "rakastamaani ja helpointa lajiani" rytmiikkaa/naisvoimistelua. Edellä mainitsemaani lajia tuli ohjatusti tehtyä 2 tuntia hiki hatussa. Lisäksi harjoittelimme valmennuskurssin tyttöporukan kanssa reilut 3 tuntia lisää. Ja minä ahkerana harjoittelina harjoittelin kotona hieman lisää about 4 tuntia, jotta oppisin harppahypyt, nilkantaivutukset, kallistukset ym ym kunnolla. Tämän viikon alkuviikosta oli ne kuuluisat pääsykokeet. Kotona keskiviikkona olikin sitten ensimmäiset tuntemukset akillesjänteessä: Eipä kintut ihan terveet oo. Nyt siis taas buranaa nassuun ja kylmähoitoa jalkaan. Ja ainiin, tietty vähäistä liikuntaa. Kyllä syö miestä!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vaikka jalkani eivät tykännetkään paljain jaloin tehdyistä voimistelu/rytmiikka liikkeistä, niin silti en vaihtaisi pois Jykylän valmennuskurssia ja liikunnanpääsykokeita. Valmennuskurssista oli oikeasti todella paljon hyötyä. Lisäksi porukka oli niin mielettömän mahtava, ettei voi sanoin kuvailla! Olisi upea tavata sama porukka uudestaan. Harvoin tapaa noin samanhenkistä ja rentoa porukkaa. Itselläni oli siellä älyttömän kivaa ja hauskaa, vaikka henkisesti ja fyysisesti olin todella poikki. Tietoa lyötiin päähän koko aika ja lisäksi kaiken olisi pitänyt jäädä päähän, koska siitä olisi jatkossa hyötyä. Fyysisesti oli raskasta sen takia, koska yhtä lajia reenattiin 2 tuntia putkeen ja urheilua tuli vähintään päivässä se 4-6 tuntia, + tietty kaikki lisäreenit mitä tehtiin porukalla, jotta taitomme karttuisi. Nopeasti laskettuna laskin, että 4 päivän aikana tunteja tuli AINAKIN reippaat 16 tuntia. Hiki virtasi (paitaa sai vaihtaa joka käänteessä), nauru raikui pitkin Hipposhallia ja savu nousi korvista (tiedon määrästä), silti nuo 4 päivää oli yksi parhaista leireistäni koskaan! Päivät olivat myös parhaita päiviäni pitkiin aikoihin, siellä mä nautin. =)
Toivottavasti pääsisin liikunnalle sisään ja tapaisin mahdollisimman monta kurssin tyypeistä. Jos kurssin tyypeistä pääsee monta nyt sisälle, silloin tiedän mikä on siihen osasyynä- yhteishenki! Viimeinen ryhmähetki kohosi: RedBull:ien nostoon, mikä antaa siivet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti