Kroppa niin tukossa, että vasara tarvittais ne aukaisemaan

Ensiksi pahoittelen sitä, etten ole kirjoittanut aikaisemmin kuin nyt vasta. Syy siihen on ollut selvä. Kisat ovat menneet suoraan sanoen härän pyllyä siitä asti, kun tulin Vuokatin kisojen jälkeen kotiin eli juuri ennen joulua. Siihen asti kaikki näytti menevän hyvin, mutta sen jälkeen jotakin kummaa tapahtui. Sitä en tiedä, mitä tapahtui, mutta kroppa on siitä asti ollut aivan tukossa ja väsynyt. Ensimmäiset tuntemukset tulivat Jyväskylässä sprintin MM-katsastuksien alkuverkassa uuden vuoden päivänä. Kädet tuntuivat jo alkuverkassa tyhjiltä. Ei siinä kisassa ollut sitten paljon mitään tehtävissä enää. Yritin ja parhaani yritinkin sillä kropalla tehdä, mutta tulos oli 7. ja A-finaalista ulos.. Ei lämmittänyt mieltä, ei!!!
    Sama juttu jatkui Hollolassa seuraavana viikonloppuna SM-kisoissa. Lihaksisto ei pelittänyt normaalilla tavalla ja sen huomasin lauantain kisassa. Onneksi sentään lähdin edes sunnuntaina viivalle 10km pertsan kisaan.. kaukana ei ollut se ajatus, etten numerolappua olisi laittanut rintaani. Noh, sunnuntain kisa oli suht ok kisa, vaikka parasta menoa se ei ollut. Tällä kropan tuntemuksella se oli hyvä, mutta ei sitä mitä haettiin.
     Kropan "outo tila" on jatkunut ja jatkunut. Kaiken maailman verikokeissa ollaan käyty ja taukoa kisailemisesta on nyt tainnut tulla sellainen kolmisen viikkoa, jos osaan laskea pitkällä matikalla :D Tietoa seuraavista kisoista ei vielä ole! Nyt ollaan parisen viikkoa lepäilty. Vähän käyty uimassa ja tehty lihashuoltoa sekä kuntopiiriä. Eilen kävin pitkästä aikaa hiihtämässä ja nautin hiihtämisestä. Myös tänään mulla ollut ihana päivä pitkästä aikaa, vaikka elämä onkin ottanut viime aikoina päähän, että pitänyt kypäräkin ostaa :D (se on sellainen sanonta) Sain tänään herätä ikiomasta sängystäni siihen aikaan kuin halusin, sain syödä aamupalan rauhassa ja juoda kupposen kuumaa, tuoretta latte macchiatoa, sen jälkeen hiihtämään kauniissa talvisäässä : -2 astetta pakkasta, AURINKO paistoi täydeltä terältä ja lentokeli ! Nautin hiihtämisestä todella paljon tänään :) Sitten täytin massuni lehtipihvillä ja perunamuusilla, niin miksen olisi onnellinen ! Ja kaiken tämän tarjosi koti <3
    Eli pahoitteluni, että edellisestä kirjoittamisesta tuli niin "pitkä" tauko. Mutta ei se kirjoittaminenkaa luista, kun suksi ja mieli eivät luista. Ehkä se aurinko taas joskus paistaa risukasaanki... Ja jos ei, niin mä lähden sitä etsimään, vaikka etelän lämpöön. Mutta nyt päätän sanonnan kuuluisilla sanoilla: Leuka kohti rintaan ja kohti uusia pettymyksiä !