maanantai 22. marraskuuta 2010

Kylmää kyytiä

Kisat tuli, oli ja meni. Kisoista ei jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville. Kisakausi on nyt avattu, mikä on tärkeintä! Kisassa oli pari hyvää pätkää, mutta huonoakin löytyy ja paljon. Mutta kuten jo sanoin, kausi avattu ja se on pointti. Seuraavan kerran numerolappu rinnassa hiihdän parin viikon päästä Kontiolahdella. Jospa siellä olisi vähän enemmän lyöntiä luvassa kuin Oloksella!
    Noh, niin tai näin ja leiri Levilläkin on ohitse. Viime viikolla Lapissa oli pikku "pikku" pakkanen eli kyllä siellä tarkeni, vaikka lämpömittarit välillä näyttivätkin -24 celsiusta. Kunhan muistaa pukeutua hyvin ja suojata posket. Itselläni ei pahemmin kylmä ollut ja lenkkejä pakkasen takia en joutunut jättämään välistä. Ainoo, mitkä mulla jäätyi ensimmäisenä oli peffa, takareidet ja posket. Joten erityiset toppaukset niihin ja eiku menoksi! Vastaantulijoita ei aina meinannut tunnistaa, koska kaikki olivat niin hautaantuneita vaatteisiin kuin eskimot tai pidemminkin muumiot. :D
    Levillä tuli siis hiihdeltyä ja hiihdeltyä. Nautin täysin siemauksin Levin laduista ja maiseman vaihdoksesta. Oli myös hienoa, että siellä oli jo lunta hyvästi eli noin 30cm. Ilmassa ja tunnelmassa oli siis talven riemua..tai pitäisikö sanoa joulun taikaa parhaimmillaan :) Nyt kun on taas akkuja ladattu Levillä, niin oli ihan mukava palata takaisin Vuokattiin, vaikka olisin sinnekkin voinut vielä jäädä pidemmäksikin aikaa. Levissä on vaan sitä jotakin! Ja tulihan siellä käytyä perinteisellä viimeisen illan päivällisellä- ruokailu Levitunturi hotellissa, jossa oli lappilainen ruokateema. Perinteisiä lappilaisia herkkuja; poronkäristystä perunamuusin kera, leipäjuustoa lakkahillon kera ja paljon muuta. NAMNAM!! =))

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Talvihan se sieltä tuli

Enää muutama päivä niin tämä tytteli lähtee Lappiin. Tähän kohtaan sopisi Cheekin uusi biisi Jippikayjei! Vähän suunnitelmat ovat muuttuneet matkan varrella, koska kyytien ja työvuorojen vaihtelussa oli pienoisia tai ehkä ei niin pienoisia vaan suuria kompastuksen kiviä. Kisakausi piti alunperin avata tulevana perjantaina eli 12 päivä Oloksella. Oloksella on siis tulevana viikonloppuna menossa FIS- kisat, jossa vauhtia ei puuttuisi! Mukana on Suomen kaikki maajoukkueet sekä nuoret että vanhat. Onhan Oloksen kisoilla painoarvoa: Nimittäin siellä katsastetaan ketä pääsee hiihtämään maailmancupin avauksessa Ruotsin Jällivaarassa sekä se on myös katsastus Rukan maailmancuppiin. Kovia hiihtäjiä Oloksella olisi myös ulkomaalaisten puolesta. Eli mitkään "pikku kisat" siellä ei ole! No suunnitelmat muuttuvat ja elävät koko aika, niin kuin me kaikki. Perjantaina olisi ollut vain minun bravuuri matkani eli sprintti. Alunperinhän minun piti hiihtää perjantaina sprintti sekä sunnuntaina vapaan 5km matka. Onneksi kaikista suunnitelmista ei ole tarvinnut poiketa... Nimittäin aloitan kisakauteni sunnuntaina. Saas nähdä kuinka lankku luistaa likan alla ja mitenkä likka jaksaa lykkiä maaliviivan ylitse. Eka kisa on aina eka kisa :) Se pitää muistaa! Ensimmäinen kisa on aina vain sellaista tuntuman hakemista ja  totuttautumista kauden kisoihin.
    Ja viimeaikainen pieni sairastelu on nyt poissa, onneksi! :) Toivottavasti pysyykin poissa. Tällä hetkellä olo tuntuu hyvältä ja halu hiihtää kilpaakin kytee jo.. sukat pyörivät nimittäin jo monoissa ;) Palo hiihtoon on tallella!!! Oloksen jälkeen jään vielä viikoksi Leville harjoittelemaan. Maiseman vaihdos tekee minulle varmasti hyvää, vaikka eihän täällä Vuokatissa ole mitään valittamista. Levillä on se plussaa, että siellä on tällä hetkellä enemmän luonnonlunta kuin täällä (vaikka onhan täälläkin jo viitisen senttiä?) Elikkä siellä on luonnonlunta sen verran, että pääsee hiihtämään myös luonnonlumella jo joitakin reittejä+ siellä on tietty se ensilumenlatu. Jospa sitä lunta tulisi lisää sinnekin päin, niin pääsis hiihtelemään mitä reittejä vain :) Tottakai toivon, että lunta satelisi tänne Vuokattiinkin ja mikä ettei kotiin Ulvilaankin! 
    Seuraavat kuulumiset tulevatkin varmasti sunnuntain kisan jälkeen Leviltä. Tämän kertaisen blogin on hyvä lopettaa edelleen Cheekin Jippikayjei biisiin: "Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä!"