"Kotikisat" Vuokatissa

Vitsit, että tuntu hyvältä pertsan 1.45km sprintin aika-ajo ! WOW. Tällästä tunnetta ja hiihtoa olen kaivanut ja nyt se löytyi =) Aika-ajo meni hyvin, vaikka aina parannettavaa onkin. Lopussa olisi pitänyt jaksaa vielä vähän puristaa enemmän.  Aika-ajoissa olin 4. ja siitä olin hyvillä mielin menossa eriin. Tuntui, että tästä se taas lähtee. Erä koitti ja sain huonon lähdön, mutta kuitenkin alkukiihdytykseni oli niin hyvä, että pääsin kärkeen. Hiihto tuntui alussa tosi rennolta ja helpolta. Väliaikapisteellä tekniikkarinteen mäessä olin toisena eli hyvissä asemissa loppua ajatellen. Mutta sitten tuli alamäki ja jäinen, tiukka kurvi vasemmalle. Muistikuvani ovat seuraavat: laskin edellä olevien perässä, kunnes tunsin että nyt olen luistinradalla ja olin kumossa. Samassa mutkassa ja samassa kohtaan oli edellisessä erässä kaatunut myös yksi tyttö. Kohtalotovereita kenties? Muut pyyhälsivät ohi ja minä jäin kerämään itseäni lumesta pois muiden karatessa kauas. Ei siinä muu auttanut kuin hiihtää maaliin. Pettymys oli todella suuri hyvän aika-ajon jälkeen!
Merkkejä paremmasta hiihdosta oli ja siitä millaista se pitäisi olla. " Leuka kohti rintaan ja kohti uusia pettymyksiä" vai miten se oli?