Mutta mitä viime kerrasta onkaan tapahtunut... Voisin sitä lyhyehkösti selventää, jos se vain suinkin onnistuu. Viime postauksessa kerroin olevani Vuokatissa leirillä. Leiri meni loppuun asti hyvin ja kaikki reenit tein suunnitellusti. Pientä leiriväsymystä oli havaittavissa leirin loputtua, mutta sehän kuuluu asiaan. Tietää ainakin, että reenattu on!
Suoraan Vuokatin leiriltä suuntasin nokkani kohti Kuortanetta ja kahden viikon työpestiä. Kuortaneella tulikin vietettyä taas kesän parhaimmat kaks viikkoa. Vuokatin leiriviikko+Kuortaneen kahden viikon työt vaativat veronsa niin henkisesti kuin fyysisesti. Kolmen viikon mittaisen reissun jälkeen takki oli tosi tyhjä. Ei taida olla kovin vaikea arvata, että kuinka mukavaa oli mennä kotiin rauhoittumaan hetkeksi ennen koulun alkamista.
Tietty ennen koulun aloittamista, "palauttelin" itseäni takaisin maan pinnalle arkirutiineihin; Toisin sanoen siis töitä ja reenausta. Töitä tehtiin koulun alkamiseen saakka, joten oikeastaan koko kesä meni rahaa ansaitessa ja treenatessa. Molempia asioita sopivassa määrin, tottakai!
Ja niin mitäpä seuraavaksi... Moni on voinut ihmetelläkkin, missä päin maailmaa tällä hetkellä oleilen..., mitä teen... ja käynkö edes koulua. Mutta minäpä kerron teille siitä seuraavaksi, missä minun ruhoni tällä kertaa oleilee.
En tästä asiasta ole hirveästi halunnut etukäteen huudella, mutta nytte kun koulun alkamisesta on se noin kuukausi voin sen jo sanoa. Uskokaa tai älkää! ITSE en sitä ainakaan heti uskoisi! :))) Olen palannut välivuoden jälkeen takaisin Kainuuseen ja Vuokattiin. Ja huom. EN OLE LUKIOSSA viidettä vuotta. hahah. Vaan opiskelen urheiluhierojaksi. Touko-kesäkuun vaihteessa mulla pitäisi olla urheiluhierojan paperit takataskussa, jolloin pääsen tekemään alan töitäkin jossakin määrin.
Tiedän, ettei monikaan olisi uskonut että palaan tänne korpeen takaisin.. Myönnän etten itsekkään sitä olisi uskonut, jos mulle sitä oltaisiin ehdotettu heti lukion jälkeen. En ole myöskään sitä unohtanut, että vannomalla vannoin etten takaisin tule. Mutta mitä tästä taas opittiin? Älä koskaan sano, ei koskaan.
Mutta lyhyesti voin todeta, että oon miettiny parin viimeisen vuoden aikana että tulen jossakin elämän vaiheessa käymään urheiluhierojakoulutuksen. Mutta se, että missä vaiheessa elämää se tulisi olemaan oli mysteeri. Monen mutkan ja suunnitelma vaihdoksen kautta se tilaisuus tuli nytte ja nyt täällä sitä toteutetaan. Ja jos tämä kuullostaa siltä, että en olisi täällä viihtynyt, niin se on täyttä skeidaa! Oon viihtynyt täällä YLLÄTTÄVÄN hyvin eli oon positiivisesti yllättyny :)
Tykkään koulusta. Tykkään luokkalaisista. Tykkään siitä, että koulu on rentoa. Ilmapiiri rento ja hyvä. Reenimaastoista ei voi valittaa ollenkaa, parempaa ei taida muualta saada?! Tykkään siitä, että on muutakin elämää kuin pelkkä urheilu. Mulle ( mun kropalle ja ennen kaikkea päälle ) sopii se, että saa muutakin ajateltavaa kuin vain urheilu. Koulu on oikeasti mukavaa vastapainoa urheilulle. Tämän yhdistelmän kautta luulen ja ainakin toivon niin, että tämä satsaus kantaisi mua vielä pitkälle niin urheilussa kuin urheilun ulkopuolisessakin elämässä! Ainakin niin kovasti haluisin ja toivon.
Ja vaikka täällä koulussa olenkin, se ei tarkottaisi sitä ettenkö panostaisi urheiluun, hiihtoon, yhtä tosissani kuin ennenkin. Panostan siihen enemmän kuin moni uskookaan tai tietääkään! Halua ja tahtoa on.
Seuraavan kerran postauksessa, mikä toivottavasti tulee hieman nopeammin kuin edellinen, voisin kertoa mun perus päivästä täällä.
Tässä vielä muutama kuva vaellukselta, jossa oltiin kaks viikkoa sitten koulun kanssa. Kaksi päiväinen vaellus oli Vuokatin vaaroillla. Yötä oltiin mökissä/terassilla/teltassa. Nukkumispaikka riippui siitä kelle mikäkin "arpa" osui kohdalle. Itsellänihän oli kaikkien oikeiden eräjormien makuupussin aateli (asteraja +10 - +25 eli juuri oikea alkavan hyytävälle syksylle), joten pääsin tupaan ja hellan lämpöön! :) hahahhahha :)))
 |
| Omatekonen onki. Yritin onkia saalista iltapalaksi. Tuloksetta. |
 |
| Muurinpohjalettuja, N A M ! |
Syysterkuin täältä Kainuusta
