Laturetkeilyy kotimaisemissa

Päätin edellisviikon maanantaina, että hiihdän sunnuntaina 11.3. kotona laturetken Kaasmarkku-Salomonkallio-Kaasmarkku. Päätös syntyi, kun näin kevät kaudella ei ollut hinkua hiihtää kahta kisaa viikonloppuun. Päätöstä helpotti lisäksi ajatus siitä, että pääsen hiihtämään kotimaisemissa laturetken ensimmäistä kertaa eläissäni ja se että näkisin vanhoja tuttuja naamoja ladun varrella. Joten vaikea päätös ei ollut! 

Jotta tiesin, mitä tuleman piti. Kävin äidin kanssa tutustumassa latuun viime keskiviikkona. Tälläistä olisi siis luvassa sunnuntain laturetkessä. 

Hankikantohiihtoa

Yritin harjotella sauvoittahiihtoa, mut hanki petti. Upposin. Failed!

Keskiviikon tutustumislenkin päätteeksi olin tyytyväinen päätökseen, tulla sunnuntaina takaisin tuonne hiihtämään. Kuhan sääukko ois loistelias ja taikois mahtavan sään :)


Pari päivää sitten oli edellä mainittu laturetki. Ilma oli sanoisinko aika maukas! Aurinko paisto täydeltä terältä, pari plus astetta ja baana hyvässä kunnossa. Tavotteenani oli hiihtää edessuntakasi Kaasmarkku-Salomonkallio reitti eli noin 20km hissunkissun, nauttien säästä ja ihmisistä. Mutta baanan ollessa mitä mainioin, lentokeli ja ilma oli sitäkin parempi... arvata saa, mitä kävi. Mopo karkasi käsistä. Lähdinkin hiihtämään rennosti, mutta suht kovaa. Ja mikäs siinä hiihtäessä, kun nautti ja tuntu hyvältä!!! =)) Loppujen lopuksi hiihdin koko reitin kertaalleen ja sitten vielä hiihdin vähä yli puolivälin juottopisteelle ja takasin. Matkaa kertyi pitkänmatikan laskutaidon mukaan noin 30km.
Ja laturetkeen kuuluen tarjolla oli mehupiste ja makkarapiste. Laturetken jälkeen makkara maistui! Lisäksi menin kyllä tankkaamaan kyläkoululle lounaan, jauhelihakeittoa. Aamupäivä oli kruunattu !!! :))

Seuraaviksi sunnuntain laturetken tunnelmia kuvina. Olkaapi hyvät

Vanhoista pahvilaatikoista löysin ikivanhan kilpapuvun. Haha. Oli pakko pistää päälle ihan vaan huvin vuoks

.

Voiko parempaa olla?!

Hyvin menee!

Näiden kuvien jälkeen ei varmaan tarvitse sanoa enää mitään. Mahtava päivä!

Ylös, alas

Reilu viikko sitten Kiteellä oli omanikäste SM-kisat eli alle 23-vuotiaiden. Niittehän olis pitäny olla kuukausi aikasemmin. Aikaisemmassa postauksessa kerroin jo, että ne peruttiin kovan pakkasukon takia. Tänä ässäm viikonloppuna ei ainakaan ollu pakkasesta enää kiinni! Ilma oli mitä parhain. Aurinko paisto ja lämpötilakin oli -5 - 0 asteen tietämillä.

Lauantaina oli ohjelmassa pertsaa ja viis kilometriä matkana. Maastokin oli kuin mulle tehty, näin ainaki ajattelin ennen kisoja. Maastosta tykkäsin tosi paljon. Lauantain kisa meni kauden aikaisempiin kisoihin nähden ihan hyvin. Tai oikeastaan hyvin. Täydellinen kisa se ei missään nimessä ollut. Parannettavaa löytyy, mutta aikaisempiin startteihin nähden kohtuu hyvä suoritus. Parannettavaa löytyy mm. siitä, että sais vielä viimeisen vaihteen päälle... tai jostakin sen vaihteen löytäisi! Lauantain sijoitus oli 12., juuri ja juuri palkinnoille. Parikymmentä sekunttia kovempaa ja sijoitus olisi 5. Tiukkaa, tiukkaa!!!

Sitten sunnuntai 10km vapaalla. Se olikin sitten aivan jotakin muuta kuin lauantain kisa. Sunnuntain kisa oli aivan täys katastrof. Siitä kisasta ei ole paljon muille edes kerrottavaa. Kroppa tuntui alkuverkassa hyvältä, mutta kisa. Kisassa mikään ei toiminut: Ei suksi, ei tekniikka, eikä suksen päällä ollut likkakaan. Kisassa ei ollut hiihtämisestä tietookaan, ehkä konttausta tai etanointia.

Viikonlopun kisat olivat siis laidasta laitaan. Lauantain kisa näytti suuntaa ylöspäin, mutta sunnuntain kisa näytti selkeesti maahan päin. Kaikesta huolimatta Kiteestä jäi hyvät muistot mieleen. Ennen kaikkea mukavat ja hyvät maastot. Lisäksi toimivat kisat ja järjestelyt! =)))
Nyt vain uutta matoa koukkuun. Leuka kohti rintaan ja kohti uuuuusia pettymyksiä. Vai mitenkäs sitä sanotaan...