Toivotan jokaiselle hyvää ja rauhallista joulua ! :) Kotipuolessa on musta joulu, mutta ei se silti joulumieltä kaada. Toivon kuitenkin, että lunta saataisiin myös tänne kotipuoleenkin piakkoin. Itseasiassa sainkin/löysin tänä aamuna riisipuurosta mantelin ja toivoin lunta tänne Länsi-Suomeen. Saas nähdä milloin tämä toive toteutuu... Tänään on itselläni kuitenkin lepopäivä, mutta huomenna koittaa kinkunsulatus -lenkki.
Mutta nyt tämä flikka kiiruhtaa syömään. Nyt on lupa syödä ja herkutella oiken olan takaa! =))
Vielä kerran hyvää joulua !!! :)))
lauantai 24. joulukuuta 2011
torstai 8. joulukuuta 2011
Aikaa on kulunut tovi
Viime kirjoituksesta onkin kulunut jo melkoinen tovi aikaa...
S O R R Y !!!! Minun piti kirjoittaa silloin Levi- leiriviikolla, mutta treenit veivät oman aikansa sekä koulun antama esseiden deadline oli kovaa vauhtia tulossa, niin ne veivät allekirjoittaneelta mehut. Levin leiri muutenkin vei tytöstä mehut pois. Siltä osin että hiukset harmaantuivat ja muutama itku, parku ja potku tuli. Ei leiri menny ihan niinkuin piti! Tämän vuoden kuuluisa lumitilanne teki ison ison pettymyksen. Lunta ei ollut nimeksikään, ei edes tykki. Joka päivä pääsin kyllä hiihtämään ei siinä mitään, Oloksella. Osa reeneistä meni miten meni. Väkeä oli sen verran, että ihan kuin olisi ollut muurahaispesässä. Ihmisiä sai ohitella ja muakin ohiteltiin oikeelta ja vasemmalta ja välillä molemmista samaan aikaan. Välinerikoilta onneksi vältyin! Harmaita hiuksia aiheutti lumen lisäksi se, että rullahiihtämään ei pystynyt, kun tiet olivat jo jäässä sekä se, että myös PURURATA JÄÄTYI. Pururadallakin sai käydä vähän köpöttelemässä (liukastelemassa). Tai olisihan siinä voinut myös hiihtää, niin kuin itänaapurimaamme urheilijat tekivät... Oli se aika huvittavan näköistä, kieltämättä.
Joka päivä ajoin hiihtämisen perässä 55km / suunta Olokselle. Siellä oli about 2,5km tykkilatu. Pystyihän siinä hiihtämään, mutta kiviähän siellä oli, puruaki, likaa ylipäätänsä ja latu pehmeni mössöksi viimeistään puoli 10 maissa. Oloksella hiihdin myös kisat, mutta niistä ei sen enempää. Jälkipolville ei sieltä jäänyt mitään kerrottavaa. Ainut asia, minkä voin mainita, huvittavakin se kieltämättä on: Pertsan sprintin aika- ajossa suksiini oli tarttunut "hieman" purua matkaan. Ja HUOM. En kiertänyt ja hiihtänyt "hiihtoladun" ulkopuolella, vaan ihan kilpaladulla. Että semmonen kisareissu ja kisat ne olivat!
Ladunkunnosta ja väkimäärästä kertoo myös sen, että sain viimeisenä leiripäivänä tehtyä parhaimman treenini koko viikkona: Aamulla herätyskello soi 5.45, aamupala nassuun, vaatteet päälle ja silmät sökkyrässä autoon ja kohti Olosta. Haukkana ladulla olin kello 7.10. Latu oli silloin erinomaisessa kunnossa ja ruuhkaakaan ei ollut! Aloittaessani hiihtoa ladulla oli minun lisäkseni yksi, Bauerin Lucas. Oman mielenkiintonsa treeniin toi myös se, että ladulla ei ollut valoja päällä. Valot alkoivat valaisemaan vasta kello 8, joten melkein pilkkopimeässä hiihdin. Kuun valolla tihdustelin menemään ja hyvin näki mennä. Onneksi olen kiertänyt ladun tarpeeksi monta kertaa ympäri, että muistan jokaisen mutkan ja tömpäreen, niin yllätyksiä ei tullut. Muutaman kerran kyllä olin kateellinen Lucakselle siitä, kun hänellä oli otsalamppu. Laskussa olisi nähnyt pikkuisen enemmän eteensä eikä olisi tarvinnut mennä niin "sokkona". Mutta haavereilta vältyttiin jälleen :)) Treenin olinkin tehnyt noin 8.40 ja silloin ladulla olikin taas jo muutama "suksiva muurahainen". Sain päätettyä leirin onneksi hyvään ja onnistuneeseen treeniin, vaikka en ole aamuherätysten ystävä. Mutta kello 5.45 herääminen kannatti!
Viime viikonloppuna oli taas geimit, vuorossa Kontiolahti. Lauantaina oli vapaan 10km kisa ja sunnuntaina vapaan 1,4km sprintti. Lauantain kisa oli tahmeaa rääpimistä ylämäissä, varsinkin viimeisellä kierroksella. Sössölumeen taapertaminen ei nimittäin ole minun se vahva juttu. Tasaisilla pystyin paikka paikoin jotenkin lankkua liikuttamaan edes millin eteenpäin. 10km kisassa on vielä paljon tekemistä, että saisin siitä itselleni edes jonkimoiset kelpo paperit.
Sunnuntain sprintin aika-ajo olikin jo sitten toista luokkaa. Sain siihen tekemiseen sitä sähäkkyyttä ja tekemisen meininkiä, silti myös sitä rentoutta. Tietenkään se ei ollut sitä parasta vauhtia, mihin tiedän pystyväni ja varsinkin sprintin stadionin loppuosa meni itseltäni vähän penkin alle. Eli parannettavaa jäi aika-ajosta! Sprintin alkuerät olivat aika-ajosta 3.5 tunnin päästä, mikä on totuttua pidempi aika. Pitkä odottelu vei mieheltä mehut alkuerässä ja sen sain huomata sprintin puolessa välissä. Puoleen väliin asti olin kakkostilalla, mutta sitten yksin kertaisesti paukut eivät riittäneet. Sama hyvi tatsi ei ollut alkuerässä päällä kuin se oli aika-ajossa. Maalissa olin erän neljäs ja tippuminen jatkosta. Jatkosta tippuminen harmittaa, koska olisi hyvä saada tiukkoja skaboja alle, mutta tuollaisella hiihdolla kuin alkuerässä esitin, ei sellaisesta voi edes haaveilla. Aivan surkeaa.
Mutta viikonlopusta jäi + - fiilis. 10km oli surkeaa, mutta sprintin aika-ajo oli kuitenkin odotuksia antava. Eli saas nähä.
Nyt sitten tällä viikolla olenkin käynyt kolmisen kertaa Jämin putkessa hiihtämässä, kun kotona ei vielä lunta ole... tarpeeksi hiihtämistä varten. Onneksi sentään lunta on, että ei ole niin ankeaa :) Toivottavasti lumi pysyisi ja lunta tulisi lisään, ettei olisi musta joulu!!!
Lauantaina olisi tarkoitus suunnata nokka kohti Vuokattia. Sieltä sitten hakemaan lisää niitä hiihtokilometrejä ja onnistuneita treenejä. Lisäksi siellä on myös viikko ennen joulua kolmipäiväiset kisat, joten senkin puolesta matka sinne suuntautuu. Siihen alle onkin hyvä saada pikku leiriviikko :))
Ei muuta taas tällä kertaa. Toivottavasti sääukko alkaisi lunta tiputtamaan, jotta saataisi kunnon lumitalvi myös tänne Länsi-Suomeen!!!
Toivottelen myös hyvää joulun odotusta :)
S O R R Y !!!! Minun piti kirjoittaa silloin Levi- leiriviikolla, mutta treenit veivät oman aikansa sekä koulun antama esseiden deadline oli kovaa vauhtia tulossa, niin ne veivät allekirjoittaneelta mehut. Levin leiri muutenkin vei tytöstä mehut pois. Siltä osin että hiukset harmaantuivat ja muutama itku, parku ja potku tuli. Ei leiri menny ihan niinkuin piti! Tämän vuoden kuuluisa lumitilanne teki ison ison pettymyksen. Lunta ei ollut nimeksikään, ei edes tykki. Joka päivä pääsin kyllä hiihtämään ei siinä mitään, Oloksella. Osa reeneistä meni miten meni. Väkeä oli sen verran, että ihan kuin olisi ollut muurahaispesässä. Ihmisiä sai ohitella ja muakin ohiteltiin oikeelta ja vasemmalta ja välillä molemmista samaan aikaan. Välinerikoilta onneksi vältyin! Harmaita hiuksia aiheutti lumen lisäksi se, että rullahiihtämään ei pystynyt, kun tiet olivat jo jäässä sekä se, että myös PURURATA JÄÄTYI. Pururadallakin sai käydä vähän köpöttelemässä (liukastelemassa). Tai olisihan siinä voinut myös hiihtää, niin kuin itänaapurimaamme urheilijat tekivät... Oli se aika huvittavan näköistä, kieltämättä.
Joka päivä ajoin hiihtämisen perässä 55km / suunta Olokselle. Siellä oli about 2,5km tykkilatu. Pystyihän siinä hiihtämään, mutta kiviähän siellä oli, puruaki, likaa ylipäätänsä ja latu pehmeni mössöksi viimeistään puoli 10 maissa. Oloksella hiihdin myös kisat, mutta niistä ei sen enempää. Jälkipolville ei sieltä jäänyt mitään kerrottavaa. Ainut asia, minkä voin mainita, huvittavakin se kieltämättä on: Pertsan sprintin aika- ajossa suksiini oli tarttunut "hieman" purua matkaan. Ja HUOM. En kiertänyt ja hiihtänyt "hiihtoladun" ulkopuolella, vaan ihan kilpaladulla. Että semmonen kisareissu ja kisat ne olivat!
Ladunkunnosta ja väkimäärästä kertoo myös sen, että sain viimeisenä leiripäivänä tehtyä parhaimman treenini koko viikkona: Aamulla herätyskello soi 5.45, aamupala nassuun, vaatteet päälle ja silmät sökkyrässä autoon ja kohti Olosta. Haukkana ladulla olin kello 7.10. Latu oli silloin erinomaisessa kunnossa ja ruuhkaakaan ei ollut! Aloittaessani hiihtoa ladulla oli minun lisäkseni yksi, Bauerin Lucas. Oman mielenkiintonsa treeniin toi myös se, että ladulla ei ollut valoja päällä. Valot alkoivat valaisemaan vasta kello 8, joten melkein pilkkopimeässä hiihdin. Kuun valolla tihdustelin menemään ja hyvin näki mennä. Onneksi olen kiertänyt ladun tarpeeksi monta kertaa ympäri, että muistan jokaisen mutkan ja tömpäreen, niin yllätyksiä ei tullut. Muutaman kerran kyllä olin kateellinen Lucakselle siitä, kun hänellä oli otsalamppu. Laskussa olisi nähnyt pikkuisen enemmän eteensä eikä olisi tarvinnut mennä niin "sokkona". Mutta haavereilta vältyttiin jälleen :)) Treenin olinkin tehnyt noin 8.40 ja silloin ladulla olikin taas jo muutama "suksiva muurahainen". Sain päätettyä leirin onneksi hyvään ja onnistuneeseen treeniin, vaikka en ole aamuherätysten ystävä. Mutta kello 5.45 herääminen kannatti!
Viime viikonloppuna oli taas geimit, vuorossa Kontiolahti. Lauantaina oli vapaan 10km kisa ja sunnuntaina vapaan 1,4km sprintti. Lauantain kisa oli tahmeaa rääpimistä ylämäissä, varsinkin viimeisellä kierroksella. Sössölumeen taapertaminen ei nimittäin ole minun se vahva juttu. Tasaisilla pystyin paikka paikoin jotenkin lankkua liikuttamaan edes millin eteenpäin. 10km kisassa on vielä paljon tekemistä, että saisin siitä itselleni edes jonkimoiset kelpo paperit.
Sunnuntain sprintin aika-ajo olikin jo sitten toista luokkaa. Sain siihen tekemiseen sitä sähäkkyyttä ja tekemisen meininkiä, silti myös sitä rentoutta. Tietenkään se ei ollut sitä parasta vauhtia, mihin tiedän pystyväni ja varsinkin sprintin stadionin loppuosa meni itseltäni vähän penkin alle. Eli parannettavaa jäi aika-ajosta! Sprintin alkuerät olivat aika-ajosta 3.5 tunnin päästä, mikä on totuttua pidempi aika. Pitkä odottelu vei mieheltä mehut alkuerässä ja sen sain huomata sprintin puolessa välissä. Puoleen väliin asti olin kakkostilalla, mutta sitten yksin kertaisesti paukut eivät riittäneet. Sama hyvi tatsi ei ollut alkuerässä päällä kuin se oli aika-ajossa. Maalissa olin erän neljäs ja tippuminen jatkosta. Jatkosta tippuminen harmittaa, koska olisi hyvä saada tiukkoja skaboja alle, mutta tuollaisella hiihdolla kuin alkuerässä esitin, ei sellaisesta voi edes haaveilla. Aivan surkeaa.
Mutta viikonlopusta jäi + - fiilis. 10km oli surkeaa, mutta sprintin aika-ajo oli kuitenkin odotuksia antava. Eli saas nähä.
Nyt sitten tällä viikolla olenkin käynyt kolmisen kertaa Jämin putkessa hiihtämässä, kun kotona ei vielä lunta ole... tarpeeksi hiihtämistä varten. Onneksi sentään lunta on, että ei ole niin ankeaa :) Toivottavasti lumi pysyisi ja lunta tulisi lisään, ettei olisi musta joulu!!!
Lauantaina olisi tarkoitus suunnata nokka kohti Vuokattia. Sieltä sitten hakemaan lisää niitä hiihtokilometrejä ja onnistuneita treenejä. Lisäksi siellä on myös viikko ennen joulua kolmipäiväiset kisat, joten senkin puolesta matka sinne suuntautuu. Siihen alle onkin hyvä saada pikku leiriviikko :))
Ei muuta taas tällä kertaa. Toivottavasti sääukko alkaisi lunta tiputtamaan, jotta saataisi kunnon lumitalvi myös tänne Länsi-Suomeen!!!
Toivottelen myös hyvää joulun odotusta :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
