Hyvää joulua jokaiselle !

Toivotan jokaiselle hyvää ja rauhallista joulua ! :) Kotipuolessa on musta joulu, mutta ei se silti joulumieltä kaada. Toivon kuitenkin, että lunta saataisiin myös tänne kotipuoleenkin piakkoin. Itseasiassa sainkin/löysin tänä aamuna riisipuurosta mantelin ja toivoin lunta tänne Länsi-Suomeen. Saas nähdä milloin tämä toive toteutuu... Tänään on itselläni kuitenkin lepopäivä, mutta huomenna koittaa kinkunsulatus -lenkki.


Mutta nyt tämä flikka kiiruhtaa syömään. Nyt on lupa syödä ja herkutella oiken olan takaa! =))

Vielä kerran hyvää joulua !!! :)))

Aikaa on kulunut tovi

Viime kirjoituksesta onkin kulunut jo melkoinen tovi aikaa...
S O R R Y !!!! Minun piti kirjoittaa silloin Levi- leiriviikolla, mutta treenit veivät oman aikansa sekä koulun antama esseiden deadline oli kovaa vauhtia tulossa, niin ne veivät allekirjoittaneelta mehut. Levin leiri muutenkin vei tytöstä mehut pois. Siltä osin että hiukset harmaantuivat ja muutama itku, parku ja potku tuli. Ei leiri menny ihan niinkuin piti! Tämän vuoden kuuluisa lumitilanne teki ison ison pettymyksen. Lunta ei ollut nimeksikään, ei edes tykki. Joka päivä pääsin kyllä hiihtämään ei siinä mitään, Oloksella. Osa reeneistä meni miten meni. Väkeä oli sen verran, että ihan kuin olisi ollut muurahaispesässä. Ihmisiä sai ohitella ja muakin ohiteltiin oikeelta ja vasemmalta ja välillä molemmista samaan aikaan. Välinerikoilta onneksi vältyin! Harmaita hiuksia aiheutti lumen lisäksi se, että rullahiihtämään ei pystynyt, kun tiet olivat jo jäässä sekä se, että myös PURURATA JÄÄTYI. Pururadallakin sai käydä vähän köpöttelemässä (liukastelemassa). Tai olisihan siinä voinut myös hiihtää, niin kuin itänaapurimaamme urheilijat tekivät... Oli se aika huvittavan näköistä, kieltämättä.

Joka päivä ajoin hiihtämisen perässä 55km / suunta Olokselle. Siellä oli about 2,5km tykkilatu. Pystyihän siinä hiihtämään, mutta kiviähän siellä oli, puruaki, likaa ylipäätänsä ja latu pehmeni mössöksi viimeistään puoli 10 maissa. Oloksella hiihdin myös kisat, mutta niistä ei sen enempää. Jälkipolville ei sieltä jäänyt mitään kerrottavaa. Ainut asia, minkä voin mainita, huvittavakin se kieltämättä on: Pertsan sprintin aika- ajossa suksiini oli tarttunut "hieman" purua matkaan. Ja HUOM. En kiertänyt ja hiihtänyt "hiihtoladun" ulkopuolella, vaan ihan kilpaladulla. Että semmonen kisareissu ja kisat ne olivat!

Ladunkunnosta ja väkimäärästä kertoo myös sen, että sain viimeisenä leiripäivänä tehtyä parhaimman treenini koko viikkona: Aamulla herätyskello soi 5.45, aamupala nassuun, vaatteet päälle ja silmät sökkyrässä autoon ja kohti Olosta. Haukkana ladulla olin kello 7.10. Latu oli silloin erinomaisessa kunnossa ja ruuhkaakaan ei ollut! Aloittaessani hiihtoa ladulla oli minun lisäkseni yksi, Bauerin Lucas. Oman mielenkiintonsa treeniin toi myös se, että ladulla ei ollut valoja päällä. Valot alkoivat valaisemaan vasta kello 8, joten melkein pilkkopimeässä hiihdin. Kuun valolla tihdustelin menemään ja hyvin näki mennä. Onneksi olen kiertänyt ladun tarpeeksi monta kertaa ympäri, että muistan jokaisen mutkan ja tömpäreen, niin yllätyksiä ei tullut. Muutaman kerran kyllä olin kateellinen Lucakselle siitä, kun hänellä oli otsalamppu. Laskussa olisi nähnyt pikkuisen enemmän eteensä eikä olisi tarvinnut mennä niin "sokkona". Mutta haavereilta vältyttiin jälleen :)) Treenin olinkin tehnyt noin 8.40 ja silloin ladulla olikin taas jo muutama "suksiva muurahainen". Sain päätettyä leirin onneksi hyvään ja onnistuneeseen treeniin, vaikka en ole aamuherätysten ystävä. Mutta kello 5.45 herääminen kannatti!

Viime viikonloppuna oli taas geimit, vuorossa Kontiolahti. Lauantaina oli vapaan 10km kisa ja sunnuntaina vapaan 1,4km sprintti. Lauantain kisa oli tahmeaa rääpimistä ylämäissä, varsinkin viimeisellä kierroksella. Sössölumeen taapertaminen ei nimittäin ole minun se vahva juttu. Tasaisilla pystyin paikka paikoin jotenkin lankkua liikuttamaan edes millin eteenpäin. 10km kisassa on vielä paljon tekemistä, että saisin siitä itselleni edes jonkimoiset kelpo paperit. 

Sunnuntain sprintin aika-ajo olikin jo sitten toista luokkaa. Sain siihen tekemiseen sitä sähäkkyyttä ja tekemisen meininkiä, silti myös sitä rentoutta. Tietenkään se ei ollut sitä parasta vauhtia, mihin tiedän pystyväni ja varsinkin sprintin stadionin loppuosa meni itseltäni vähän penkin alle. Eli parannettavaa jäi aika-ajosta! Sprintin alkuerät olivat aika-ajosta 3.5 tunnin päästä, mikä on totuttua pidempi aika. Pitkä odottelu vei mieheltä mehut alkuerässä ja sen sain huomata sprintin puolessa välissä. Puoleen väliin asti olin kakkostilalla, mutta sitten yksin kertaisesti paukut eivät riittäneet. Sama hyvi tatsi ei ollut alkuerässä päällä kuin se oli aika-ajossa. Maalissa olin erän neljäs ja tippuminen jatkosta. Jatkosta tippuminen harmittaa, koska olisi hyvä saada tiukkoja skaboja alle, mutta tuollaisella hiihdolla kuin alkuerässä esitin, ei sellaisesta voi edes haaveilla. Aivan surkeaa.
Mutta viikonlopusta jäi + - fiilis. 10km oli surkeaa, mutta sprintin aika-ajo oli kuitenkin odotuksia antava. Eli saas nähä.


Nyt sitten tällä viikolla olenkin käynyt kolmisen kertaa Jämin putkessa hiihtämässä, kun kotona ei vielä lunta ole... tarpeeksi hiihtämistä varten. Onneksi sentään lunta on, että ei ole niin ankeaa :) Toivottavasti lumi pysyisi ja lunta tulisi lisään, ettei olisi musta joulu!!! 
Lauantaina olisi tarkoitus suunnata nokka kohti Vuokattia. Sieltä sitten hakemaan lisää niitä hiihtokilometrejä ja onnistuneita treenejä. Lisäksi siellä on myös viikko ennen joulua kolmipäiväiset kisat, joten senkin puolesta matka sinne suuntautuu. Siihen alle onkin hyvä saada pikku leiriviikko :))

Ei muuta taas tällä kertaa. Toivottavasti sääukko alkaisi lunta tiputtamaan, jotta saataisi kunnon lumitalvi myös tänne Länsi-Suomeen!!! 

Toivottelen myös hyvää joulun odotusta :)

Rintti on rinttiä

Lokakuu, kisakausi avattu. MITÄ ?! Khyllä juuri sitä. Kisakausi avattiin reilu viikko sitten Suomi Cup osakilpailussa, Vuokatissa. Koskaan aikaisemmin en ole kisaillut noin aikaisin ja aika utopistiselta se tuntuikin, kun katsoi ympärilleen. Lumesta ei ollut paljon tietoa, koska ainoastaan kisaladulla oli lunta. Joten en ainakaan päässyt eksymään (allekirjoittaneella ei muutenkaan suunnistustaidot ole parhaassa mallissa). Ilmakin oli enempi kevättalvimainen kuin se, että talvi olisi tuloillaan. Lämpötilan puolesta luulinkin hiihtäväni kevättalvella, + 5 astetta. Ainoastaan kevättalven aurinko puuttui !

Lauantaina oli pertsan sprintti. Aika-ajosta huomasinkin sen, että kone vähän tukkoisasti yski. Aika-ajon jälkeen myös keuhkot huusivat hoosiannaa, että mitä äsken oikein tapahtui. Ei keuhkot ole vielä tottuneet tuollaiseen rykäisemiseen ! Mutta ehkä ne pikku hiljaa alkaa taas tottumaan, kun saa startteja alle. 
Aika-ajo meni itseltäni kyllä ihan läskiksi sen osalta, että sukset lipsuivat enemmän kuin laki sallii. Jokainen potku sanoi huti huti, mutta eteenpäin oli yritettävä porskuttaa sen minkä kerkiää, vaikka väkisin ! Ensimmäisen pikkutöppäreenkin jouduin juoksemaan haarakäyntiä (muiden mennessä sen suorilta ylös). Tulosten tultua koinkin ison yllätyksen päässeeni jatkoon, vaikka luulin mahiksieni menneen lipsuvien suksien takia, mutta ehhei. Ei näköjään lipsuvat suksetkaan haitanneet menoa, kun jatkoon mentiin :DD Vaikka ei kovin hyvällä sijoituksella, mutta kuitenkin. 
Erään laitettiinkiin enempi pitoa ja pito olikin aivan toistaluokkaa aika-ajoihin verrattuna- nappipito ! Thanks isä. Kun alkuerävaiheeseen pääsin, alkoi myös pieni kisatäpinä olla päällä. Sellainen täpinä, joka pitää ollakki. Sitä tunnetta olenkin kaivannut, että pääsee ottamaan taistelua mies miestä vastaan (taino tässä tapauksessa nainen naista vastaan). Tykkäänkin enempi yhteis- ja sprinttikisoista, koska saan siitä extra latauksen, kun kilpakumppani on rinnalla.

No mutta jatketaanpas enempi kisasta... Kisa alkoi osaltani yllättävän hyvin, vaikka sain huonon lähtöpaikan saadessani sen paikan mikä minulle jätettiin. Vaikka sain "huonon" lähdön minulle, niin parin ensimmäisen metrin jälkeen pääsin rytmistä kiinni ja sitten sitä mentiin. Noh sitä mentiin se 200-300 metriä, kunnes tapahtui "pienimuotoinen" kolari: Kolme naista nurin kuudesta. Enkä voi sanoa, etteikö se kaatuminen harmittaisi, mutta ei sille voinut mitään. Sprintti on sprinttiä ja näitä sattuu. Vaikka olisihan se ollut kiva tietää, mihin asti omat rahkeet olisivat riittäneet tässä vaiheessa kautta! Mutta mäen päällä mutkassa oli yksinkertaisesti liian ahdasta ja tila loppui kesken. Minun ja toisen kilpakumppanin sukset osuivat yhteen, tuloksena molemmat nurin. Ja siihen läjään kaatui vielä yksi. Mutta en jää mitään selittelemään, miten olisi käynyt jos ei olisi haaveria käynyt, tai kenen vika pikku kolari oli. Pääasia on, että kisakausi on nyt avattu ja nähtiin vähän osviittaa siitä, mihin päin lankku sojottaa. Kisakausi on muutenki tosi pitkä eli kisoja on tulossa iso liuta. Katse onkin suunnattu eteenpäin. Tästä kisasta voinkin jälleen sanoa, että leuka kohti rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;) Ja tulihan tuo kaatuminenkin ja muutenkin koko kisa TV:stä. Eli kaatuminen TV:ssä, CHECK ! Ei tarvi sitä myöhemmin enään tehdä.

Sunnuntaina oli tarkoitus myös hiihtää viesti, mutta valitettavasti meidän kolmas hiihtäjä oli kipeänä, niin viesti jäi hiihtämättä. Mutta niitäkin kisoja tulee, joten ei huolta :))

Seuraavien geimien olisi tarkoitus olla jo tulevana viikonloppuna. Perjantaina olisi tarkoitus hiihtää rinttiä pertsalla jajajaja sunnuntaina pertsan normimatka 5km. Lumitilanne ei kovin hyvältä näytä tällä hetkellä siellä pohjoisessa. Että saas nähä puetaanko numberilappua rintaan ja hiihdetään räkäposkella vaiko ei. Kisojen jälkeen olisi itelläni tarkoitus jatkaa lumileiriä siellä pohjoisessa. Pitäisi ehkä sanoa "lumileiriä", koska jos ei ole lunta edes sitä tykitettyä, siitä ei ole tulossa lumileiri vaan kuivanmaanleiri. Mutta oli se sitten kuivanmaanleiri tai lumileiri, varmasti saan hyvän leirin aikaiseksi ! Siitä se ei jää kiinni.

Mutta tältä erää ei sen enempää. Palataan astialle :)

PS.  Muistakaa katsoa kisoja TV:stä milloin niitä sitten tuleekin. Oli sitten kotimaasta tai ulkomailta. Ja muistakaa kannustaa! Se on erittäin tärkeää ja ainakin itse saan siitä extra latinkia. Vaikka en sitä ihan TV- ruudun toiselle puolelle kuulekkaan. Hengessä mukana eläminen on tärkeää :))

Leirin fiilikset

Back in Finland. Eilen saavuttiin kotikamaralle parin viikon reissulta. Ramsaun leiri on siis tehty ja nyt on takataskussa monta uutta kokemusta ja hyvää treeniä. Jäätiköllä parani kelit loppua kohden ja viimeisinä päivinä sai nauttia hiihtämisestä arskan parissa, ilman suurempia tuulia. Joten ei tarvinnut pelätä kaatumista tuulenpuuskista :D Mutta tuollaiset kelit kun viimeisinä päivinä oli, on sitä hiihtoa parhaimmillaan! Reissu meni muutenkin kaikin puolin hyvin, ei valittamista. Reenit onnistui, ruoka oli hyvää (kotitekoista ruokaa mm. omasta puusta omput, omasta maasta porkkanat ym.), perhe, jonka luona asuimme oli mukava ja ystävällinen. Ihan kuin olisi kotona ollut! Ainoa vaan, että meillä kotona ei ole yhtä ainoatakaan elukkaa, kun kyseisessä perheessä niitä oli jokunen: hevosten lukumäärää en jaksanut laskea edes pitkällä matikalla, yksi koira, pari kissaa, yksi vuohi, kahdeksan kania ja pari marsua. Onhan siinä muutama huolehdittava.

Mutta sen pidemmittä puheitta... Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin laitankin teille muutaman picin. Ja yhden videonkin, jossa opetan hieman laskutekniikka by Riikka. Aina sekään ei mene niin kuin on suunnitellut!

Keppijumppaa

yrittää jaksaa

onneksi hiihtopaikalta pääsee hissillä ylähissiasemalle

 voimia kuluttamatta

 

Planican lentomäki

Hiihtopaikka alhaalla. Suksilla alas, hissillä ylös

"Ei se niin vakavaa oo"

Maisemat on kohdillaan

Lunta oli alhaallakin pari päivää

Sauvarinne tuonne päälle

Leirin puolessa välissä oli myös kokonainen lepopäivä, jolloin teimme pikkuisen retken. Käytiin nimittäin Italian puolella, kylässä nimeltä Tarvisio. Ja tietenkin kun Italiassa oltiin, piti sitä pitsaakin maistaa. Piti saada tietää maistuuko se pitsa paremmalta kuin koti-Suomessa. Italiasta nokkamme suuntasimme Sloveniaan, Kranjska Goraan. Slovenian puolella kävimme tsekkaamassa myös kuuluisan Planican lentomäen! Sieltä suuntasimme takaisin Itävaltaan, Villachiin shoppailemaan. Ja tulihan sitä myös käytyä Bischofshofenissa. Eli reissun aikana tuli käytyä neljässä eri maassa, joista Italia ja Slovenia kartutti uusina maina käytyjen maiden listalla. Italiaan haluan ainakin mennä tulevaisuudessa uusiksi !




Lopuksi lupaamani jäniskevennys. Viimeisenä päivänä kuvattiin hiihtokouluvideo, jossa harjoitellaan mäenlaskua. Välillä haettiin kyykystä lisävauhtia, haettiin kumparetasapainoa, leikittiin lentokonetta ja loppu olikin sitten... ei niin suunniteltua! Ei paranisi vilkuilla taakse ja kattella missä kuvaaja tulee. Parempi kaatua harjoituksissa(hiihtokoulussa) kuin kisoissa :)))

Ramsau vuosimallia 2011

Hallo hallo, täältä Itävallan Ramsausta. Täällä ollaan oltu jo keskiviikosta asti, eli muutamia päiviä ollaan täällä jo oltu. Iso liuta päiviä on vielä jäljellä ! :) Ramsau on kyllä taas näyttänyt kahdet kasvonsa. Keskiviikkona ja torstaina lämmintä oli rapiat + 21.5 astetta ja aurinko porotti täydeltä terältä. Eli aivan unelma keli, niin kuin alla olevista kuvista näkee ! Ja olihan se lunkkia reenailla shortsit ja t-paidat päällä, kun koti-Suomessa oli saanut nauttia hyytävän kylmistä säistä med villahousut.

Takapihallamme asusteleva vuohi

Perjantain ja nyt tämän päivän lauantain näkymä näyttää sitten aivan joltakin muulta. Lämpötila on laskenut nollan tuntumaan ja taivaalta satelee jotakin valkoista, lunta. Ei uskoisi, että voi näin paljon säätilat muuttua päivässä. Siis PÄIVÄSSÄ!!! Mutta kun sen omilla silmillä näkee, niin on uskottava! Ei auta vaikka monta kertaa yrittää pyyhkiä unihiekkoja silmistä pois ja katsoa uudelleen: Totta se vain on. Ihan kuin olisi hypätty pari kuukautta eteenpäin yhdessä yössä! Impossible, but true. Mutta pakko todeta, tää on vain Ramsau... kaikki siis mahdollista :))

Aamupäivän lenkillä koordinaatioita

Niin kuin kuvista näkyy, näkymät vaihtuivat päivässä merkittävästi. Ja tälläkin hetkellä lunta tulee lisää.


Mitäpä reeneistä? Reenejä on joutunut hieman muuttelemaan parina päivänä, koska ylhäällä on ollut pienoista tuulta ja tuiverrusta sekä lumipyryä. Itseasiassa lensin eilen mallikkaasti selälleni jäätiköllä tuulen puuskasta. Ja mikä hauskinta, vain about parikymmentä sekuntia aikaisemmin olin nauranut kaverille, kun joku mies kaatui tasaisella tuosta noin vaan... Ja kuinkas kävikään: Osui nauraminen omaan nilkkaan ja aika makoisastikkin viel :D Hahaha mikä tilanne!


Mutta eipä sen ihmeellisempiä tällä erää täältä. Palataan astialle!


                                                                

Syksyä Kainuussa

Heippatirallaa täältä Itä- Suomesta, Vuokatista. Tänne olen taas tieni löytänyt. Olenkin jo hetken katsonut kotipuolen tasamantuja... Joten olihan se vähän "pakko" lähteä etsimään hyviä harjoittelumaastoja sekä tekemään ennen Ramsaun leiriä muutamat hyvät rulla-, hiihto- ja jalkatreenit. Tällä kertaa leireilen vain nelisen päivää, koska Ramsaun leiri on jo ovella(reilu viikko aikaa lähtöön). Olisihan se kiva haistella ja katsella näitä syksyisiä Vuokatin ilmoja ja maisemia pidempäänkin, mutta pitää keritä vielä palautua ennen reissulle lähtöä. Toivottavasti Ramsaussa olisi hyvät ilmat, jäätiköllä pääsisi hiihtämään ja saisi aikaiseksi laadukkaita ja hyviä treenejä! Reissua odotan kyllä innolla :))) Kaksi viikkoa olen reissun päällä, joten kovaa treenausta on tiedossa.


Matkalla kotoa Länsi- Suomesta Vuokattiin huomasin kuinka syksy on tulossa jo kovaa vauhtia. Mitä lähemmäksi pääsin määränpäätä sitä enempi oli ruskaa. Voi että on kaunista! Onhan näitä maisemia ja olosuhteita ollutkin jo vähän ikävä. Mutta toisaalta päänupille tekee ihan hyvää olla myös kotona! Pakko on myös todeta se, että kyllä neljä vuotta näissä maisemissa riitti. Leirille tänne on aina ihan kiva tulla, mutta pidempi aikainen asuminen alkaisi jo tökkimään.

Nyt olen täällä saanut kolmisen treeniä tehtyä ja vielä muutamat jäljellä. Tänään hain ensimmäistä kertaa tällä kaudella pertsan hiihtotuntumaa. Olihan se aluksi vähän hakemista, mutta loppua kohden aloin saamaan juonesta kiinni. Huomenna olisi vuorossa muutama hikipisara sauvarinteessä. Toivottavasti toisenlaisia pisaroita, vesipisaroita, ei tulisi taivaalta. Niitä en nimittäin kaipaa, en sitten yhtään! Vettä on tullut sen verran niskaan menneinä viikkoina, että se tulee jo korvistakin ulos! Sääennustukset näyttävät vain aika huonoilta. Toivottavasti ennustukset olisivat taas väärässä ja näyttäisivät ihan mitä sattuu. Toivomus olisi: Hikipisaroita kyllä, vesipisaroita no thanks!

Betoniseinä, aika nam

Jepjep, tänään olin siellä hiihtämässä vai sanoisinko katselemassa kauniin kauniita maisemia: Maisemat olivat hulppeat, ne myös vaihtuivat silmänräpäyksessä, että niitä oli mahdoton edes ymmärtää. Tuollaisia maisemia ei kovin usein tule näkemään... Ainakaan tässä vaiheessa kautta(ehkä kerran kaks viikossa). Ja hyvä niin. Mielenkiinto koko hommaan siinä menisi!


Voisin melkein sanoa, että oli jo vähän ikävä betoniseiniä... hieman. Tai sitten mulla oli ikävä hiihtoa, ei niinkään putkea? Veikkaan viimeistä vaihtoehtoa!
Jaksoin kuitenkin mättää puolentoista tunnin hiihtorundin. Alussa meinasi lanttu keittää kiinni, kun pikku pätkää meni edestakaisin, mutta kyllähän se siitä lähti menemään alkukankeuden jälkeen. Ja kohtuu hyvän treenin sainkin aikaiseksi! 

Viivi ja Wagner kyllä osaa: Tietävät miten hiihtäjäksi tullaan

Ylempänä sarjispätkä Viivistä ja Wagnerista, mikä liittyy hyvinkin aiheeseen. Muistini syvimmistä onkaloista muistin kyseisen pätkän ja vielä löysinkin sen suht nopeasti teille :) 
2.5 metrin matkalla viisi mehupistettä- huippuhiihtäjän salainen metodi?! Tuollaista metodia en tänään käyttänyt: 1.30h aikana juomataukoja oli kolme. On mulla vielä parannettavaa silläkin saralla...eikun sitäkin treenaamaan