Eka 30km hiihto takana

Eilen tuli vedettyä ensimmäinen 30km "kisa". Kisa se ei periaatteessa ole, mutta periaatteessa on.. miten sen nyt ottaa. Täällä Vuokatisa oli massahiihtokisa Vuokatti hiihto, jossa oli peräti 2000 osallistujaa. Itse hiihdin 30km perinteisellä. Ennen lähtöä jännitti ja sen kyllä huomasi. Koskaan en ollut hiihtänyt 30km kisana. Mietitytti mitenkä sitä jaksaa hiihtää, millaisella vauhdilla pitää lähteä, toimiiko sukset jne. Kisaan toi oman lisänsä yöllä satanut lumi sekä lumisade kisan aikanakin. Vaikka ladut jouduttiin aamulla ajamaan uudestaan, silti jouduimme itse auraamaan latua myös. Nimittäin kova lumisade oli umpeuttanut ladut. Matka sujui hyvin ja juottokin onnistui :) Kiitän myös niitä miehiä, joiden kanssa hiihdin siitä että aurasivat latua minun edelläni. Viimeisellä seitsemällä kilometrillä otin jopa loppukiriä, mikä irtosikin yllättävän hyvin. Hieman harmittaa kisasta se, etten uskaltanut lähteä alusta asti hiihtämään kovempaan, koska voimia oli vielä maalissa. Äiti sanoi maaliintuloni jälkeen: "Ethän ole edes väsynyt. Oletko edes hiihtänyt 30km?" 
Mutta ens kerralla ollaan viisampia. Eka kerta on aina eka kerta. Mutta olin kuitenkin toinen! =)

Viimeisiä viedään

Taas on yksi kisaviikonloppu takana päin ja montaa ei näillä näkymin ole enää edessä. Viikonloppuna oli kisat Jämillä. Lauantaina naisten 5km yhteislähtö perinteisellä ja sunnuntaina naisten 20 5km vapaan kisa. Lauantain kisa meni siihen nähden ihan hyvin, kun sukset eivät pitäneet ollenkaan. Kaikki mäet juostiin ylös tai mentiin käsien varassa.. kunnon potkuja ei siis voinut tehdä. Mutta luisto oli onneksi todella hyvä, niin se vähän korvasi! 
Sunnuntaina olin oman ikäisten sarjassa. Kisa oli tasapaksua ja puristusta ei löytynyt. Lauantain kisa oli vienyt voimat käsistä, kun niin paljon ylimääräistä työtä joutui niillä tekemään. Kevättä päin ollaan kovaa vauhtia menossa ja yo- kirjoituksetkin lähestyvät uhkaavaa tahtia.. liiankin nopeasti! Itselläni tuo kolmen kokeen urakka alkaa tasan viikon päästä. Tällä hetkellä tarkoitukseni on hiihtää viimeiset kisat pääsiäisenä, jos mieli ei tästä muutu.

Viimiset SM- kisat Seinäjoella

Olipas se taas viikonloppu Seinäjoella. Viimiset SM- kisat tältä kaudelta ovat ohitse. Tämän kauden pääkisa oli lauantaina sprintti, joka sitten valitettavasti jäi alkuerään.. takasuoralla olin toisena hyvissä asemissa, kunnes takana tuleva yritti tulla sisäpuolelta ohitse missä tilaa ei ollut ollenkaa. Tiedättehän te miten siinä sitten käy?! Sukset kolisevat ja kuuluu kolin kolin. Sieltä yritän itseäni sitten keräillä toisten viillettäessä makoisasti ohi. Kisa oli pilalla. Tehtiin protesti, joka ei mennyt valitettavasti läpi, vaikka monet näkivät kuinka minun päälleni tultiin. Mutta minkäs teet, kun TD päätti asian niin, niin kisa on vaan silloin ohitse. Kyyneleitä ja raivon puuskahduksia ei kisan jälkeen säästelty! Tuota kisaa varten olin reenannut koko vuoden ja panostanut siihen tavoitteena mitali, mutta sitten kaikki päättyykin siihen, kun joku yrittää tulla sisäpuolelta ohitse, missä tilaa ei ole. Saanen kysyä, missä kyseisellä henkilöllä on taktinen silmä?? Vai onkohan sitä ollenkaan hänellä..
Sunnuntaina KLL 3km vapaan kisaan keräsin kaikki agret lauantaista ja säntäsin matkaan asenteella: Haluan kaikille näyttää, mistä mut on tehty! Lähdin hakemaan mitalia ja taistelemaan. Hiihto tuntui hyvältä, siinä oli mukana kunnon runnomista ja menoa. Paras hiihto omasta mielestäni tältä kaudelta. Hiihtona hiihto oli hyvää, sijoitus oli 7. mihin olen hieman pettynyt. Voittajalle hävittiin vajaa 19 sekuntia. Kokonaisuutena kisoista jäi huono fiilis lauantain takia. Mutta sehän oli "vain sprinttiä".. Ehkä ensi vuonna sitten, jos matkalla ei ole kaatajia :D

Seinäjoella

Tänään aamulla matka suuntautui Vuokatista kohti Seinäjokea. Huomenna olisi hiihdettävä kovaa.. vuorossa sprintti vapaalla ja sunnuntaina 3km vapaalla myös. Pieniä perhosia on vatsassa jo nyt. Viime vuoden sijotusta lähdetään puolustamaan eli hopeaa ja tietenkin sitä parantamaan. Siihen vaaditaan nappi suoritus, kaiken on pelattava. Huomenna täysiä!!!

kröh kröh !

Taas viikko paketissa eikä kovin hyvillä mielin. Torstaina aamulla oli pientä kurkkukipua ja illalla olinkin jo tukkonen. Seuraavana päivänä perjantaina pitikin jo lähteä Mikkeliin SM- kisoihin ja olo oli epävarma. Lauantaina käytiin testailemassa suksia ja hiihtämässä lenkki.. olo tuntui todella tukkoiselta eikä ollenkaan hyvältä! Murhetta myös riitti, kun mahdollisesta kisasuksesta lähti side irti, että se siitä. Se suksi lähti takaisin tehtaalle, koska siinä oli kuulemma tehdasvirhe. Eipä murheet siihen loppuneet vaan illan mittaan nousi myös lämpöä hieman yli 37 asteen. 
Sunnuntai aamulla kuumetta ei enää ollut ja hinku ladulle oli kova. Päätöstä pohdittiin pitkään ja tarkkaan. Päätös oli, etten hiihtäisi 20km perinteisen kisaa, etten riskeera ensi viikonloppua ja sitä että en sairastuisi pahemmin. Ensi viikonloppuna mulla onkin tämän kauden pääkisat, joten riski oli liian suuri lähteä hiihtämään eilen. Keli olisi ollut rankka: +2 astetta, märkää ja välillä tuli räntääkin. Täydellistä pitoa sukseen olisi ollut hankala saada, mikä olisi tehnyt kisasta vielä rankemman. Nyt yritän parantaa itseni tästä taudista pois. Olo on nyt parempi jo, mitä nyt vähän kröhityttää!