.

Valoa !

2012-02-17T12:55:00.000-08:00

Hidas ku etana postauksen jälkeen on kerennyt tapahtumaan vähän ihmeitä. Ihme ei ole se, että olo on mennyt parempaan suuntaan. Nuhanenän nuha on siis voitettu kanta ja toivottavasti pysyykin poissa (koputtaa puuta) !!!

Parit kisatkin olen kerennyt hiihtämään viime postauksen jälkeen. Puoltoista viikkoa sitten keskiviikkona oli Nokialla perinteiset iltakisat, Alpo Korhosen muistohiihdot. Yleisessä sarjassa naisilla matkana 3km ja vapaalla hiihtotavalla. Mulle siis kuin tehty matka! Kisan meinasin kuitenkin jättää välistä, koska kova pakkanen oli tullut kuvioihin. -18 astetta oli kisapaikalla startin tapahduttua, mutta numberilappu rinnassa ja räkäposkessa sitä kuitenki oltiin. Kova oli kilpailutahto! Myös senkin takia halusin hiihtää kisan, koska oon tykänny tästä kisasta äärettömän paljon jo pikku tytöstä asti. Jotenkin nää Nokian iltahiihdot sytytti mussa "pienen" ehkä vähän suuremmankin palon. Sen palon, mikä mulla on ollut jo pikku tyttönä näissä geimeissä. Päätös ei kuitenkaan ollut huono kylmyydestä huolimatta. Kisa oli pitkästä pitkästä pitkästä aikaa oikean suuntanen. Ja sain aikaiseksi hyvän kisan :) Jaksoin pitkiin aikoihin runtata menemään.

Muutamia syitä on siihen, mistä löysin Nokialle paremman vaihteen päälle kisoihin. Yksi on se, että tajusin Keuruun jälkeisellä viikolla miten oikeasti pitää hiihtää :D Vapaalla etenkin löysin kadonneen tekniikan, rytminvaihdokset ja etenkin rytmin hiihtooni. Toiseksi syyksi luettelen sen, että olin saanut räkää tuolta jostakin onteloista pois. Kolmanneksi syyksi sanon itseluottamuksen takasin saamisen sekä nautinnon ja ilon hiihtoon. Neljänneksi sen, että edellä mainittu Nokian iltakisat oikeasti sytytti mut tietyllä tapaa. Lisäksi kun eräällä kylmällä pakkaskeli viikolla sain taino pääsin tekemään kaikkea muuta kuin hiihtoa, auttoi se lisäksi tilanteeseeni ja mieleeni. Sillä viikolla kävin ainoastaan kaksi kertaa suksilla. Muutoin tein lumihankikävelyä, punttia, erilaisia yleisurheilujuttuja, uintia ja sisäpyöräilyä, LEPOPÄIVÄÄ UNOHTAMATTA!

Viikko sitten oli myös maakuntaviesti Lempäälässä, jossa mulla oli osuutena 3km vapaalla. Hiihto ei tuntunut ihan niin hyvältä kuin keskiviikkona Nokialla, mutta hiihto ei todellakaan ollut huono. Hiihto oli edelleen hyvää ja parempaan suuntaan siis mennään :)))

Lopuksi postaan vielä muutamat kuvat tältä viikolta, kun oli niin nätti ilma hiihdellä. Aurinko paisto ja oli hyvä pakkassää. Mikäs sen makosempaa!!! :)

Hidas ku etana

2012-02-04T13:41:00.000-08:00

Ehkä nyt olisi taas korkea aika kirjoittaa teille muutama sana jos toinenkin. Jos oikein yritän pinnistää, voin saada lauseita aikaiseksi... Siis jos saan ajatukseni kulkemaan ja jotakin kirjoitettua tähän näytölle. Joten yritän purkaa taivaltani pala palalta.

Voihan hitauksien hitauksien kone. Suomi -cupissa Vantaalla hiihtoni oli kuin hidastetusta filmistä. Jälkeenpäin katsoessani hiihtoa totesin, että kuinka rumalta se näyttää ja kuinka kaikki on päi jotakin. Olotila hiihdon aikana kuin sen jälkeenkin oli sama = runnaan paikallani. Etenen kuin etana. Ei yhtään sinne päin, ei lähelläkään. Kone yskii ja tökkii. Yskii ja tökkii. Syytä huonoihin tuloksiin oli kisojen jälkeen etittävä lankkujen päällä olijasta. Jotakin on tehtävä, jotta homma alkaisi toimimaan niinkuin sen kuuluisi toimia. Selailin jopa vanhoja harkkapäiväkirjoja. Selaukseni aloitin vuosien takaa jolloin vielä yleisurheilin about kolmisen kertaa viikossa.

Vantaan hasardi kisojen jälkeen mieli oli maassa, mikä osaksi heijastui myös treeneihin. Treenit olivat suorastaan sanoen surkeita ja pito-ongelmat vesittävät tilannetta lisää. Loppuviikosta käytyäni hierojalla sain paikat auki ja mielen taas parempaan suuntaan. Seuraavana päivänä hiihtotreeni maistui, kroppa toimi ja homma näytti valoisemman puolen. Hiihto tuntui tuolloin uskomattoman hyvältä ja rennolta, ihan tavallisessa PK -hiihdossakin. Lähdinkin luottavaisesti sunnuntain Valkeakosken pertsan 5km kisaan. Koko viikon epäonnistuneet treenit heijastuivat ja kisa oli Vantaan kisan jälkeen vielä hasardempi. Kisa oli täysi kaaos omalta osaltani ja risukasan risut kasvoivat. Suunta ei voi olla kuin ylöspäin!

Viime viikonlopun kisat Keuruulla olivat omalta osaltani vaakakupin alla: Lähteäkkö vai ei. Koska olotila ja kroppa ei ole ollut ookoo. Keuruulle kuitenkin lähdettiin. Päätökseni hiihtää perjantain prologin tein kisa-aamuna, aamulenkillä. Tunne kropassa oli hyvä. Onneksi lopulta lähdin kisaamaan, koska tunne kisassa oli pitkästä aikaa hyvä. Vielä en kuitenkaan pysty / jaksa tulla niin kovaa kuin tahtoisin enkä jaksa hiihtää pitkään kovaa. Tietyn pisteen kun ylittää, hengitys ja kone lyö tukkoon. Mutta suunta on nyt oikea. Pitkiin aikoihin sain hyvän kisan aikaiseksi, mihin itsekin olen suht tyytyväinen. Tietenkää tulos ja sijoitus ei tyydytä, mutta tähän tilanteeseen on pakko olla tyytyväinen.

Sunnuntaina oli vuorossa parisprinttiviestit vapaalla ja minulle ihka ensimmäiset vielä. Tätä hetkeä olin odottanut jo pitkään :)) Ja kun Keuruulla ollaan myös paukkupakkanen tulee kuvioihin. Kisat pystyttiin kuitenkin pitämään koleassa pakkassäässä. Naiset hiihtivät ilman karsintaa, suoraan finaali. Eli ensimmäiset rinttiviestit ja heti finaaliin, ei pöllömmin! Kovan pakkasen takia sekä seuraavan viikonlopun omanikäisten SM -kisojen takia jouduttiin kuitenkin hetki miettimään, hiihtääkö vai ei. Kone on kuitenkin yskinyt ja tökkinyt sen verrran pahasti että uskaltaisiko riskeerata seuraavan viikonlopun tärkeitä kisoja. Mutta kova kilpailuvietti ja halu hiihtää rinttiviestiä siivittivät ajatusta hiihtää. Joten sitä hiihdettiin! Omasta suorituksestani voin sen sanoa, että pitäisi pystyä hiihtämään kovempaa ja kauemmin. Kuitenki itseltäni ihan jees suoritus. Oli hieno hiihtää viestiä. Mahtavaa tätä haluan lisää jatkossakin:)

Jälkeenpäin on nyt hyvä olla viisas. Yleensä kova pakkanen sopii minulle, joten en aatellut että sunnuntain kisasta olisi haittaa. Jälkiviisaus on parasta nyt. Nytte tämä likka kröhii, niistää nokkaa ja räkityttää. Räkää tulee kunnolla. Mutta nyt kun tämän viikonlopun omat SM -kisat peruttiin, olen voinut hieman hengähtää, rauhoittaa urheilemista ja ennen kaikkena huoltaa kroppaa. Jospa tämä räkätauti helpottas pikku hiljaa!

Pakkasterveisin nuhanenä

Ajatuksia

2012-01-12T13:25:00.000-08:00

Joulu ja uus vuos tuli nopeasti niinkuin aina. Yhtä nopeasti pyhät menivätkin. Jouluna saatiin pitkästä aikaa koko perhe koolle, mikä olikin mahtavaa :) Muutama lahjakin oli mulle ilmestynyt kuusen alle, joten oon tainnu kiltti olla! Jouluna pääsin myös pelaamaan lätkää veljen kanssa. Tykkään luistelusta ja etenkin lätkän pelaamisesta. Siinäkin lajissa on sitä jotain kiehtovaa. Taino yleensäkki tykkään kaikinpuolin urheilla lajia kuin lajia... melkein kaikkia lajeja. Ja niin, en luistele millään kaunoilla, vaan hokkareilla. Oonhan sentään kunnon hokipohje enkä balleriina, taitoluistelija piruettaaja.

Asiasta toiseen. Pari viime vuotta on täällä kotipuolessa Länsirannikolla ollut mahtava talvi. Lunta on ollut ja hiihtämään on päässyt jo varhain. Minun tuuriani tai ei, heti kun sain lukion suoritettua ja palasin kotikonnuille: Lumi missä oot! Lunta ei oo näillä leveysasteilla näkynyt kovin paljoa. Pari viikkoa sitten tein vielä tehoja, juosten. Pari viikkoa ennen sitä, en tiennyt kummat olisivat paremmat olleet jalassa, lenkkarit vai kumisaappaat. Ei ollut kovin talvinen sää tai olo :D Lämpötila reilut + 5 astetta ja vettä satoi kuin esterin pepusta, melkein kuin bikinikelit sanoisinko.

No mutta nyt tätä kirjoitusta kirjoittaessani tilanne on muuttunut. Lunta on, mutta vain sen verran että vapaata pääsee hiihtämään, pertsaan ei vielä riitä. Mutta onneksi Pori pelastaa ja tekojäärata. Tekojääradalta otettu lumi ja pururadalle levitetty, on kaupunki saanut aikaiseksi tähän mennessä 2km. Parempi se kuin ei mitään! Mutta kuitenkin yksi ajatus leijuu mun päässäni. Tai ainakin leiju eilen kun kävin Porin Isossametsässä hiihtämässä. Lunta satoi eilen aamupäivällä muutamia senttejä. Ajattelin että menen kolmen jälkeen hiihtämään, koska lumisade on hyvissä ajoin jo lakannut. Elin myös siinä uskossa että baanat olisi ajettu sateen päätyttyä. Tämä flikka kyllä pettyi pahasti kaupungin toimintaan: Latua ei oltu ajettu. Työaika minusta herroilla loppuu 4 aikaan, jos en väärin tiedä! Mutta jos vertaan esim. Vuokattiin, hiihdon mekkaan, ladut ajetaan aamulla. Jos lunta sataa päivän aikana, ladut ajetaan sateen hiljennettyä tai loputtua. NIIN SEN PITÄISIKIN MENNÄ! Tälläinen palvelu ja toiminta pelaa ja toimii kaikkia varten. Ei ainoastaan kilpahiihtäjiä, vaan myös sunnuntaihiihtelijöitä varten. Hiihtäminen on paljon mielekkäämpää kun ladut on ajettu, eikä siten että itte joutuu tamppaamaan itsellensä hiihtouran. Onneksi täällä on näitä huru-ukkoja ja -naisia, jotka olivat minulle tampanneet latua vähäsen. Pystyin hiihtämään, ei siinä mitään... MUTTA SILTI!!! Periaate on periaate. Toisaalta eihän täällä hiihdon harrastajia niin paljon enää ole kuin minun lapsuudessani (vaikka kovin vanha en vielä olekaan). Joten mitäs väliä meillä hiihtäjillä, kaiketi.

Reilu viikko sitten lähdin lumen etsimis- reissulle Vuokattiin. Minnes muuallekkaan?! Muitakin vaihtoehtoja toki oli, mutta viikonlopun Sonkajärven kisat päättivät lopullisen valinnan. Olihan Sonkajärvi meiltä "lähin" ja varmin paikka, missä kisat pystyttäisiin varmuudella pitämään.
Vuokatissa tilanne on tällä hetkellä aivan toinen kuin meillä kotona. Lunta on yllin kyllin: Missä ja mitä latua ikinä tahdotkaan hiihtää, kaikki onnistuu. On komeat baanat niin pertsaan kuin vapaaseenkin. Ainoa "murhe" mulla oli joka päiväinen lumisade. Lunta vaan satoi joka ikinen päivä, oikeasti. Kerran ei tainnut sataa tuon reissun aikana! Ö_ö Ja lunta kun sataa, vaikka baanat on ajettu, niin uusi pakkaslumi ei ole kaikista liukkainta. Olisin niin kovasti halunnut hiihtää rautatiebaanoilla! Mutta pienet olivat minun murheeni. Muuta valittamista ei kyllä ollut :)

Mutta miettikääpäs, jos tuo kaikki "talven" aikana satanut vesi täällä Etelä- ja Länsi- Suomessa olisi tullut lumena, kuinka PALJON sitä olisi. No, se oli vain mun haave pienessä päässä. Toivottavasti lunta tulee paljon paljon lisää, niin pääsen Ulvilassa, Massilla hiihtämään :)))

Seuraavaksi suuntaan katseeni tulevaan viikonloppuun Vantaalle ja Suomi -cuppiin. Siellä pitäis lauantaina sprintata vapaalla ja sunnuntaina hiihtää vapaalla 5km. Töllöstäkin ne kisat tulevat. Ei muuta kuin ruudun ääreen nokka ja silmäpari!!!

Hyvää joulua jokaiselle !

2011-12-24T06:45:00.000-08:00

Toivotan jokaiselle hyvää ja rauhallista joulua ! :) Kotipuolessa on musta joulu, mutta ei se silti joulumieltä kaada. Toivon kuitenkin, että lunta saataisiin myös tänne kotipuoleenkin piakkoin. Itseasiassa sainkin/löysin tänä aamuna riisipuurosta mantelin ja toivoin lunta tänne Länsi-Suomeen. Saas nähdä milloin tämä toive toteutuu... Tänään on itselläni kuitenkin lepopäivä, mutta huomenna koittaa kinkunsulatus -lenkki.

Mutta nyt tämä flikka kiiruhtaa syömään. Nyt on lupa syödä ja herkutella oiken olan takaa! =))

Vielä kerran hyvää joulua !!! :)))

Aikaa on kulunut tovi

2011-12-08T12:39:00.000-08:00

Viime kirjoituksesta onkin kulunut jo melkoinen tovi aikaa...
S O R R Y !!!! Minun piti kirjoittaa silloin Levi- leiriviikolla, mutta treenit veivät oman aikansa sekä koulun antama esseiden deadline oli kovaa vauhtia tulossa, niin ne veivät allekirjoittaneelta mehut. Levin leiri muutenkin vei tytöstä mehut pois. Siltä osin että hiukset harmaantuivat ja muutama itku, parku ja potku tuli. Ei leiri menny ihan niinkuin piti! Tämän vuoden kuuluisa lumitilanne teki ison ison pettymyksen. Lunta ei ollut nimeksikään, ei edes tykki. Joka päivä pääsin kyllä hiihtämään ei siinä mitään, Oloksella. Osa reeneistä meni miten meni. Väkeä oli sen verran, että ihan kuin olisi ollut muurahaispesässä. Ihmisiä sai ohitella ja muakin ohiteltiin oikeelta ja vasemmalta ja välillä molemmista samaan aikaan. Välinerikoilta onneksi vältyin! Harmaita hiuksia aiheutti lumen lisäksi se, että rullahiihtämään ei pystynyt, kun tiet olivat jo jäässä sekä se, että myös PURURATA JÄÄTYI. Pururadallakin sai käydä vähän köpöttelemässä (liukastelemassa). Tai olisihan siinä voinut myös hiihtää, niin kuin itänaapurimaamme urheilijat tekivät... Oli se aika huvittavan näköistä, kieltämättä.

Joka päivä ajoin hiihtämisen perässä 55km / suunta Olokselle. Siellä oli about 2,5km tykkilatu. Pystyihän siinä hiihtämään, mutta kiviähän siellä oli, puruaki, likaa ylipäätänsä ja latu pehmeni mössöksi viimeistään puoli 10 maissa. Oloksella hiihdin myös kisat, mutta niistä ei sen enempää. Jälkipolville ei sieltä jäänyt mitään kerrottavaa. Ainut asia, minkä voin mainita, huvittavakin se kieltämättä on: Pertsan sprintin aika- ajossa suksiini oli tarttunut "hieman" purua matkaan. Ja HUOM. En kiertänyt ja hiihtänyt "hiihtoladun" ulkopuolella, vaan ihan kilpaladulla. Että semmonen kisareissu ja kisat ne olivat!

Ladunkunnosta ja väkimäärästä kertoo myös sen, että sain viimeisenä leiripäivänä tehtyä parhaimman treenini koko viikkona: Aamulla herätyskello soi 5.45, aamupala nassuun, vaatteet päälle ja silmät sökkyrässä autoon ja kohti Olosta. Haukkana ladulla olin kello 7.10. Latu oli silloin erinomaisessa kunnossa ja ruuhkaakaan ei ollut! Aloittaessani hiihtoa ladulla oli minun lisäkseni yksi, Bauerin Lucas. Oman mielenkiintonsa treeniin toi myös se, että ladulla ei ollut valoja päällä. Valot alkoivat valaisemaan vasta kello 8, joten melkein pilkkopimeässä hiihdin. Kuun valolla tihdustelin menemään ja hyvin näki mennä. Onneksi olen kiertänyt ladun tarpeeksi monta kertaa ympäri, että muistan jokaisen mutkan ja tömpäreen, niin yllätyksiä ei tullut. Muutaman kerran kyllä olin kateellinen Lucakselle siitä, kun hänellä oli otsalamppu. Laskussa olisi nähnyt pikkuisen enemmän eteensä eikä olisi tarvinnut mennä niin "sokkona". Mutta haavereilta vältyttiin jälleen :)) Treenin olinkin tehnyt noin 8.40 ja silloin ladulla olikin taas jo muutama "suksiva muurahainen". Sain päätettyä leirin onneksi hyvään ja onnistuneeseen treeniin, vaikka en ole aamuherätysten ystävä. Mutta kello 5.45 herääminen kannatti!

Viime viikonloppuna oli taas geimit, vuorossa Kontiolahti. Lauantaina oli vapaan 10km kisa ja sunnuntaina vapaan 1,4km sprintti. Lauantain kisa oli tahmeaa rääpimistä ylämäissä, varsinkin viimeisellä kierroksella. Sössölumeen taapertaminen ei nimittäin ole minun se vahva juttu. Tasaisilla pystyin paikka paikoin jotenkin lankkua liikuttamaan edes millin eteenpäin. 10km kisassa on vielä paljon tekemistä, että saisin siitä itselleni edes jonkimoiset kelpo paperit.

Sunnuntain sprintin aika-ajo olikin jo sitten toista luokkaa. Sain siihen tekemiseen sitä sähäkkyyttä ja tekemisen meininkiä, silti myös sitä rentoutta. Tietenkään se ei ollut sitä parasta vauhtia, mihin tiedän pystyväni ja varsinkin sprintin stadionin loppuosa meni itseltäni vähän penkin alle. Eli parannettavaa jäi aika-ajosta! Sprintin alkuerät olivat aika-ajosta 3.5 tunnin päästä, mikä on totuttua pidempi aika. Pitkä odottelu vei mieheltä mehut alkuerässä ja sen sain huomata sprintin puolessa välissä. Puoleen väliin asti olin kakkostilalla, mutta sitten yksin kertaisesti paukut eivät riittäneet. Sama hyvi tatsi ei ollut alkuerässä päällä kuin se oli aika-ajossa. Maalissa olin erän neljäs ja tippuminen jatkosta. Jatkosta tippuminen harmittaa, koska olisi hyvä saada tiukkoja skaboja alle, mutta tuollaisella hiihdolla kuin alkuerässä esitin, ei sellaisesta voi edes haaveilla. Aivan surkeaa.
Mutta viikonlopusta jäi + - fiilis. 10km oli surkeaa, mutta sprintin aika-ajo oli kuitenkin odotuksia antava. Eli saas nähä.

Nyt sitten tällä viikolla olenkin käynyt kolmisen kertaa Jämin putkessa hiihtämässä, kun kotona ei vielä lunta ole... tarpeeksi hiihtämistä varten. Onneksi sentään lunta on, että ei ole niin ankeaa :) Toivottavasti lumi pysyisi ja lunta tulisi lisään, ettei olisi musta joulu!!!
Lauantaina olisi tarkoitus suunnata nokka kohti Vuokattia. Sieltä sitten hakemaan lisää niitä hiihtokilometrejä ja onnistuneita treenejä. Lisäksi siellä on myös viikko ennen joulua kolmipäiväiset kisat, joten senkin puolesta matka sinne suuntautuu. Siihen alle onkin hyvä saada pikku leiriviikko :))

Ei muuta taas tällä kertaa. Toivottavasti sääukko alkaisi lunta tiputtamaan, jotta saataisi kunnon lumitalvi myös tänne Länsi-Suomeen!!!

Toivottelen myös hyvää joulun odotusta :)

Rintti on rinttiä

2011-11-08T10:56:00.000-08:00

Lokakuu, kisakausi avattu. MITÄ ?! Khyllä juuri sitä. Kisakausi avattiin reilu viikko sitten Suomi Cup osakilpailussa, Vuokatissa. Koskaan aikaisemmin en ole kisaillut noin aikaisin ja aika utopistiselta se tuntuikin, kun katsoi ympärilleen. Lumesta ei ollut paljon tietoa, koska ainoastaan kisaladulla oli lunta. Joten en ainakaan päässyt eksymään (allekirjoittaneella ei muutenkaan suunnistustaidot ole parhaassa mallissa). Ilmakin oli enempi kevättalvimainen kuin se, että talvi olisi tuloillaan. Lämpötilan puolesta luulinkin hiihtäväni kevättalvella, + 5 astetta. Ainoastaan kevättalven aurinko puuttui !

Lauantaina oli pertsan sprintti. Aika-ajosta huomasinkin sen, että kone vähän tukkoisasti yski. Aika-ajon jälkeen myös keuhkot huusivat hoosiannaa, että mitä äsken oikein tapahtui. Ei keuhkot ole vielä tottuneet tuollaiseen rykäisemiseen ! Mutta ehkä ne pikku hiljaa alkaa taas tottumaan, kun saa startteja alle.
Aika-ajo meni itseltäni kyllä ihan läskiksi sen osalta, että sukset lipsuivat enemmän kuin laki sallii. Jokainen potku sanoi huti huti, mutta eteenpäin oli yritettävä porskuttaa sen minkä kerkiää, vaikka väkisin ! Ensimmäisen pikkutöppäreenkin jouduin juoksemaan haarakäyntiä (muiden mennessä sen suorilta ylös). Tulosten tultua koinkin ison yllätyksen päässeeni jatkoon, vaikka luulin mahiksieni menneen lipsuvien suksien takia, mutta ehhei. Ei näköjään lipsuvat suksetkaan haitanneet menoa, kun jatkoon mentiin :DD Vaikka ei kovin hyvällä sijoituksella, mutta kuitenkin.
Erään laitettiinkiin enempi pitoa ja pito olikin aivan toistaluokkaa aika-ajoihin verrattuna- nappipito ! Thanks isä. Kun alkuerävaiheeseen pääsin, alkoi myös pieni kisatäpinä olla päällä. Sellainen täpinä, joka pitää ollakki. Sitä tunnetta olenkin kaivannut, että pääsee ottamaan taistelua mies miestä vastaan (taino tässä tapauksessa nainen naista vastaan). Tykkäänkin enempi yhteis- ja sprinttikisoista, koska saan siitä extra latauksen, kun kilpakumppani on rinnalla.

No mutta jatketaanpas enempi kisasta... Kisa alkoi osaltani yllättävän hyvin, vaikka sain huonon lähtöpaikan saadessani sen paikan mikä minulle jätettiin. Vaikka sain "huonon" lähdön minulle, niin parin ensimmäisen metrin jälkeen pääsin rytmistä kiinni ja sitten sitä mentiin. Noh sitä mentiin se 200-300 metriä, kunnes tapahtui "pienimuotoinen" kolari: Kolme naista nurin kuudesta. Enkä voi sanoa, etteikö se kaatuminen harmittaisi, mutta ei sille voinut mitään. Sprintti on sprinttiä ja näitä sattuu. Vaikka olisihan se ollut kiva tietää, mihin asti omat rahkeet olisivat riittäneet tässä vaiheessa kautta! Mutta mäen päällä mutkassa oli yksinkertaisesti liian ahdasta ja tila loppui kesken. Minun ja toisen kilpakumppanin sukset osuivat yhteen, tuloksena molemmat nurin. Ja siihen läjään kaatui vielä yksi. Mutta en jää mitään selittelemään, miten olisi käynyt jos ei olisi haaveria käynyt, tai kenen vika pikku kolari oli. Pääasia on, että kisakausi on nyt avattu ja nähtiin vähän osviittaa siitä, mihin päin lankku sojottaa. Kisakausi on muutenki tosi pitkä eli kisoja on tulossa iso liuta. Katse onkin suunnattu eteenpäin. Tästä kisasta voinkin jälleen sanoa, että leuka kohti rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;) Ja tulihan tuo kaatuminenkin ja muutenkin koko kisa TV:stä. Eli kaatuminen TV:ssä, CHECK ! Ei tarvi sitä myöhemmin enään tehdä.

Sunnuntaina oli tarkoitus myös hiihtää viesti, mutta valitettavasti meidän kolmas hiihtäjä oli kipeänä, niin viesti jäi hiihtämättä. Mutta niitäkin kisoja tulee, joten ei huolta :))

Seuraavien geimien olisi tarkoitus olla jo tulevana viikonloppuna. Perjantaina olisi tarkoitus hiihtää rinttiä pertsalla jajajaja sunnuntaina pertsan normimatka 5km. Lumitilanne ei kovin hyvältä näytä tällä hetkellä siellä pohjoisessa. Että saas nähä puetaanko numberilappua rintaan ja hiihdetään räkäposkella vaiko ei. Kisojen jälkeen olisi itelläni tarkoitus jatkaa lumileiriä siellä pohjoisessa. Pitäisi ehkä sanoa "lumileiriä", koska jos ei ole lunta edes sitä tykitettyä, siitä ei ole tulossa lumileiri vaan kuivanmaanleiri. Mutta oli se sitten kuivanmaanleiri tai lumileiri, varmasti saan hyvän leirin aikaiseksi ! Siitä se ei jää kiinni.

Mutta tältä erää ei sen enempää. Palataan astialle :)

PS. Muistakaa katsoa kisoja TV:stä milloin niitä sitten tuleekin. Oli sitten kotimaasta tai ulkomailta. Ja muistakaa kannustaa! Se on erittäin tärkeää ja ainakin itse saan siitä extra latinkia. Vaikka en sitä ihan TV- ruudun toiselle puolelle kuulekkaan. Hengessä mukana eläminen on tärkeää :))

Leirin fiilikset

2011-10-19T13:27:00.000-07:00

Back in Finland. Eilen saavuttiin kotikamaralle parin viikon reissulta. Ramsaun leiri on siis tehty ja nyt on takataskussa monta uutta kokemusta ja hyvää treeniä. Jäätiköllä parani kelit loppua kohden ja viimeisinä päivinä sai nauttia hiihtämisestä arskan parissa, ilman suurempia tuulia. Joten ei tarvinnut pelätä kaatumista tuulenpuuskista :D Mutta tuollaiset kelit kun viimeisinä päivinä oli, on sitä hiihtoa parhaimmillaan! Reissu meni muutenkin kaikin puolin hyvin, ei valittamista. Reenit onnistui, ruoka oli hyvää (kotitekoista ruokaa mm. omasta puusta omput, omasta maasta porkkanat ym.), perhe, jonka luona asuimme oli mukava ja ystävällinen. Ihan kuin olisi kotona ollut! Ainoa vaan, että meillä kotona ei ole yhtä ainoatakaan elukkaa, kun kyseisessä perheessä niitä oli jokunen: hevosten lukumäärää en jaksanut laskea edes pitkällä matikalla, yksi koira, pari kissaa, yksi vuohi, kahdeksan kania ja pari marsua. Onhan siinä muutama huolehdittava.

Mutta sen pidemmittä puheitta... Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin laitankin teille muutaman picin. Ja yhden videonkin, jossa opetan hieman laskutekniikka by Riikka. Aina sekään ei mene niin kuin on suunnitellut!

Keppijumppaa

yrittää jaksaa


onneksi hiihtopaikalta pääsee hissillä ylähissiasemalle	voimia kuluttamatta


Planican lentomäki

Hiihtopaikka alhaalla. Suksilla alas, hissillä ylös


"Ei se niin vakavaa oo"

Maisemat on kohdillaan


Lunta oli alhaallakin pari päivää

Sauvarinne tuonne päälle

Leirin puolessa välissä oli myös kokonainen lepopäivä, jolloin teimme pikkuisen retken. Käytiin nimittäin Italian puolella, kylässä nimeltä Tarvisio. Ja tietenkin kun Italiassa oltiin, piti sitä pitsaakin maistaa. Piti saada tietää maistuuko se pitsa paremmalta kuin koti-Suomessa. Italiasta nokkamme suuntasimme Sloveniaan, Kranjska Goraan. Slovenian puolella kävimme tsekkaamassa myös kuuluisan Planican lentomäen! Sieltä suuntasimme takaisin Itävaltaan, Villachiin shoppailemaan. Ja tulihan sitä myös käytyä Bischofshofenissa. Eli reissun aikana tuli käytyä neljässä eri maassa, joista Italia ja Slovenia kartutti uusina maina käytyjen maiden listalla. Italiaan haluan ainakin mennä tulevaisuudessa uusiksi !

Lopuksi lupaamani jäniskevennys. Viimeisenä päivänä kuvattiin hiihtokouluvideo, jossa harjoitellaan mäenlaskua. Välillä haettiin kyykystä lisävauhtia, haettiin kumparetasapainoa, leikittiin lentokonetta ja loppu olikin sitten... ei niin suunniteltua! Ei paranisi vilkuilla taakse ja kattella missä kuvaaja tulee. Parempi kaatua harjoituksissa(hiihtokoulussa) kuin kisoissa :)))

Ramsau vuosimallia 2011

2011-10-08T10:56:00.000-07:00

Hallo hallo, täältä Itävallan Ramsausta. Täällä ollaan oltu jo keskiviikosta asti, eli muutamia päiviä ollaan täällä jo oltu. Iso liuta päiviä on vielä jäljellä ! :) Ramsau on kyllä taas näyttänyt kahdet kasvonsa. Keskiviikkona ja torstaina lämmintä oli rapiat + 21.5 astetta ja aurinko porotti täydeltä terältä. Eli aivan unelma keli, niin kuin alla olevista kuvista näkee ! Ja olihan se lunkkia reenailla shortsit ja t-paidat päällä, kun koti-Suomessa oli saanut nauttia hyytävän kylmistä säistä med villahousut.


Takapihallamme asusteleva vuohi

Perjantain ja nyt tämän päivän lauantain näkymä näyttää sitten aivan joltakin muulta. Lämpötila on laskenut nollan tuntumaan ja taivaalta satelee jotakin valkoista, lunta. Ei uskoisi, että voi näin paljon säätilat muuttua päivässä. Siis PÄIVÄSSÄ!!! Mutta kun sen omilla silmillä näkee, niin on uskottava! Ei auta vaikka monta kertaa yrittää pyyhkiä unihiekkoja silmistä pois ja katsoa uudelleen: Totta se vain on. Ihan kuin olisi hypätty pari kuukautta eteenpäin yhdessä yössä! Impossible, but true. Mutta pakko todeta, tää on vain Ramsau... kaikki siis mahdollista :))


Aamupäivän lenkillä koordinaatioita

Niin kuin kuvista näkyy, näkymät vaihtuivat päivässä merkittävästi. Ja tälläkin hetkellä lunta tulee lisää.

Mitäpä reeneistä? Reenejä on joutunut hieman muuttelemaan parina päivänä, koska ylhäällä on ollut pienoista tuulta ja tuiverrusta sekä lumipyryä. Itseasiassa lensin eilen mallikkaasti selälleni jäätiköllä tuulen puuskasta. Ja mikä hauskinta, vain about parikymmentä sekuntia aikaisemmin olin nauranut kaverille, kun joku mies kaatui tasaisella tuosta noin vaan... Ja kuinkas kävikään: Osui nauraminen omaan nilkkaan ja aika makoisastikkin viel :D Hahaha mikä tilanne!

Mutta eipä sen ihmeellisempiä tällä erää täältä. Palataan astialle!

Syksyä Kainuussa

2011-09-26T12:00:00.000-07:00

Heippatirallaa täältä Itä- Suomesta, Vuokatista. Tänne olen taas tieni löytänyt. Olenkin jo hetken katsonut kotipuolen tasamantuja... Joten olihan se vähän "pakko" lähteä etsimään hyviä harjoittelumaastoja sekä tekemään ennen Ramsaun leiriä muutamat hyvät rulla-, hiihto- ja jalkatreenit. Tällä kertaa leireilen vain nelisen päivää, koska Ramsaun leiri on jo ovella(reilu viikko aikaa lähtöön). Olisihan se kiva haistella ja katsella näitä syksyisiä Vuokatin ilmoja ja maisemia pidempäänkin, mutta pitää keritä vielä palautua ennen reissulle lähtöä. Toivottavasti Ramsaussa olisi hyvät ilmat, jäätiköllä pääsisi hiihtämään ja saisi aikaiseksi laadukkaita ja hyviä treenejä! Reissua odotan kyllä innolla :))) Kaksi viikkoa olen reissun päällä, joten kovaa treenausta on tiedossa.

Matkalla kotoa Länsi- Suomesta Vuokattiin huomasin kuinka syksy on tulossa jo kovaa vauhtia. Mitä lähemmäksi pääsin määränpäätä sitä enempi oli ruskaa. Voi että on kaunista! Onhan näitä maisemia ja olosuhteita ollutkin jo vähän ikävä. Mutta toisaalta päänupille tekee ihan hyvää olla myös kotona! Pakko on myös todeta se, että kyllä neljä vuotta näissä maisemissa riitti. Leirille tänne on aina ihan kiva tulla, mutta pidempi aikainen asuminen alkaisi jo tökkimään.

Nyt olen täällä saanut kolmisen treeniä tehtyä ja vielä muutamat jäljellä. Tänään hain ensimmäistä kertaa tällä kaudella pertsan hiihtotuntumaa. Olihan se aluksi vähän hakemista, mutta loppua kohden aloin saamaan juonesta kiinni. Huomenna olisi vuorossa muutama hikipisara sauvarinteessä. Toivottavasti toisenlaisia pisaroita, vesipisaroita, ei tulisi taivaalta. Niitä en nimittäin kaipaa, en sitten yhtään! Vettä on tullut sen verran niskaan menneinä viikkoina, että se tulee jo korvistakin ulos! Sääennustukset näyttävät vain aika huonoilta. Toivottavasti ennustukset olisivat taas väärässä ja näyttäisivät ihan mitä sattuu. Toivomus olisi: Hikipisaroita kyllä, vesipisaroita no thanks!

Betoniseinä, aika nam

2011-09-06T13:28:00.000-07:00

Jepjep, tänään olin siellä hiihtämässä vai sanoisinko katselemassa kauniin kauniita maisemia: Maisemat olivat hulppeat, ne myös vaihtuivat silmänräpäyksessä, että niitä oli mahdoton edes ymmärtää. Tuollaisia maisemia ei kovin usein tule näkemään... Ainakaan tässä vaiheessa kautta(ehkä kerran kaks viikossa). Ja hyvä niin. Mielenkiinto koko hommaan siinä menisi!

Voisin melkein sanoa, että oli jo vähän ikävä betoniseiniä... hieman. Tai sitten mulla oli ikävä hiihtoa, ei niinkään putkea? Veikkaan viimeistä vaihtoehtoa!
Jaksoin kuitenkin mättää puolentoista tunnin hiihtorundin. Alussa meinasi lanttu keittää kiinni, kun pikku pätkää meni edestakaisin, mutta kyllähän se siitä lähti menemään alkukankeuden jälkeen. Ja kohtuu hyvän treenin sainkin aikaiseksi!


Viivi ja Wagner kyllä osaa: Tietävät miten hiihtäjäksi tullaan

Ylempänä sarjispätkä Viivistä ja Wagnerista, mikä liittyy hyvinkin aiheeseen. Muistini syvimmistä onkaloista muistin kyseisen pätkän ja vielä löysinkin sen suht nopeasti teille :)
2.5 metrin matkalla viisi mehupistettä- huippuhiihtäjän salainen metodi?! Tuollaista metodia en tänään käyttänyt: 1.30h aikana juomataukoja oli kolme. On mulla vielä parannettavaa silläkin saralla...eikun sitäkin treenaamaan

Missä mun lämpökerrastot on, entä pipo?!

2011-09-05T13:58:00.000-07:00

Aika rientää vinhaa vauhtia, ettei meinaa edes huomata (ehkä). Melkein kaksi viikkoa on siitä, kun viimeksi olen tänne turissut niitä, näitä ja noita. Ehkä nyt on korkea aika jotakin kertoa. Vaikka en tiedä, onko mitään sen erikoisempaa tapahtunutkaan.

Perus settiä on Vuokatin leirin jälkeen ollut. Ja se on tuntunut tepsivän ihan hyvin. Reenit ovat toimineet ja tuntuneet hyviltä- jopa kropassa. Lähipäivinäkin on ollut niin nättiä ilmaa, että mikäpäs siinä treeniä tehdessä. Ei ainakaan voi valittaa, kun on saanut shortsit ja t-paidat pistää päälle ja antanu vaan mennä. Voisi kai paskemminkin olla? Mutta karu totuus taitaa tulla pian: Syksy tulee ja ilmat senkuin vain "paranee" (lue peeaasskanee). Kylmä tulee ja taivaalta tippuu ihan mitä sattuu. Piakkoin tarvii varmaan niitä villahousujakin jostakin kaapin nurkasta ettiä... Jos totta puhutaan, huomenna on aika etsiä jo lämpökerrastoja!

Olen myös löytänyt kauan kadoksissa olleen motivaation. Jossakin risukasan alla se olikin aika pitkään. Mutta eiköhän se tästä lähde taas rullaamaan :)))

Menneellä viikolla tuli pari pidempää treenireissua tehtyä. Eka kävin tsekkaamassa pari päivää Tampereen Hervannan rullahiihto ja lenkkimaastoja. Yksi päivä oli välissä ja sitten kävin Jämillä vetämässä sauvarinteen. Oli kyllä mukavaa! Reenimaastojen vaihtelu virkistää kummasti. Myös treeniseuran saaminen on kyllä iso plussa!
Jos eritellään tarkemmin, niin Jämpän sauvarinne meni kyllä hyvin. Sain tehtyä hyvän treenin ja kohtuullisesti se tossukin toisen eteen jo siirtyi. Hapotkin pysyivät kurissa! Että positiivisin mielin tässä eteenpäin mennään.

Huomenna olisi taas uusi reissu Jämpän suuntaan luvassa. Tällä kertaa en mene sauvarinteeseen, vaan menen ensimmäistä kertaa hiihtämään tällä kaudella. Siis ihan oikeasti hiihtämään, oikeata hiihtoa. Ja putkeen- kyllä. Saas nähä, osaanko edes hiihtää enää. Ja saas nähä, kauanko kestää lanttu jynssätä pikku tunnelia edestakaisin. Olen kuitenkin tottunut hiihtämään Vuokatin putkessa, mikä on yli puolet pidempi kuin Jämi. Huh huh, taistelutahtoa se vaatii! Toivotaan, että sitä löytyy.

Palataan huomenna astialle, kuinka meikän kävi. Jos en putkeen ole jääny.

Ps. Tämän päiväsen lepopäivänkin päätin ei niin totutusti. Kävin nimittäin tossa iltasella avaamassa "sorsametsä"- kauden. Noei vaitiskaa!!! En mä metsästä. Mutta joo, metsässä kävin, mutta sienestämässä. Onkohan musta tulossa vanha?!?!?!?!

Leiri pidetty

2011-08-24T04:01:00.000-07:00

Nyt on leiri Vuokatissa pidetty ja kotonakin olen kerinnyt jo viikon verran olemaan. Leirin jälkeen pari päivää olikin silkkaa lepoa. Ja se teki kyllä nannaa! Näin leirin ja hierontojen jälkeen paikat tuntuvat oikein hyviltä, yllättävänkin "uusilta" ja fresheiltä. Mun lihaksistolle näyttäisikin sopivan suht kovaa treenaaminen. =)

Vuokatin leiri siis päättyi viime viikon tiistaina. Leirillä sainkin aikaiseksi hyviä treenejä, parin ensimmäisen huonomman päivän jälkeen. Kunnosta en osaa sanoa mitään muutakuin sen, että nousujohteista on! Kuntoni on silti odotettua parempi, ainakin itse olen sitä mieltä. Leirin aikana tuli ainakin huomattua se, että parannettavaa on vielä aika monellakin osa-alueella. Rullahiihdossa ja nopeusvoimassa kyllä pysyn perässä no problem, mutta sitten sauvarinteet ja juoksut... Ne on taas sitten asia erikseen. Ne on mulle vähän vaikeampia juttuja. Toisten selkiä saan niissä treeneissä katsella, kun selät häipyvät mäkien taa...

Yritin myös elää leiriviikon niinkuin huippu- urheilijat. Lounaan jälkeen oli aina vuorossa päikkärit. Yritin ottaa päikkäreitä (HUOM. yritin), mutta tulos oli aika huono. Viikon aikana kerran nukahdin 20 minuutiksi ja muuten vain kierin ja pyörin sängyssä.. unesta ollut siis tietoakaan. Meni vain silmien leputteluksi koko homma. Vaikka kuinka tolkuttomasti mua väsyttäisikin, unta en päivisin saa. En ainakaan hevillä ja kovin usein. Myös päiväunien saralla mulla on vielä petrattavaa, tai aika paljonkin!

Leiri antoi kyllä paljon: Kaivattua lisäpotkua treenaamiseen sekä hitusen itseluottamusta siihen omaan tekemiseen. Myöskin virheet tekniikassa saatiin suht hyvin korjattua. Pahimmat virheet olivat tasatyönnössä. Luulin että se olisi parhaimmassa kunnossa. Mutta ehei, väärässä olin. Joutui tämä likka nöyrtymään ja toteamaan, että pieleen on menty. En tie, mistä sellaisen ihme tekniikan olin keksinyt :D Ei ollu kaunista, saati sitten taloudellista. Oli kyllä kamalaa katsottavaa suoraan sanoen. Ei oo ihme, jos reiskoja hapotti! Onneksi virheet on nyt korjattu. Kuhan ne korjaukset pysyis viel siel kaalissakin ! ;)

Alempana myös vähän kuvaa siitä, kun käytiin kaverin kanssa vähä pelailemassa minigolffia lepipäivän päätteeksi. Pikkasen oli hakusessa tuo peli...


Tiukka katsekontakti, mihin pallo meni (Asento on myös kaiken a ja o )

Pallokaan ei meinannut pysyä aisoissa

Happoa happoa

2011-08-13T20:18:00.000-07:00

Neljäs päivä Vuokatissa on kohta ohi. Keskiviikkona tulin tänne Vuokattiin Kristan kanssa ja siitä asti ollaan täällä yhdessä reenailtu. Jos ei aina ihan yhdessä, niin ainakin selkää olen katsellut :D Emmekä me täällä kaksistaan ole treenailemassa, vaan meidän valkkukin on mukana. Joten saan tekniikkani kuosiin, valvovan silmän alla. Tiistaihin asti pitäisi jaksaa vääntää hyvää settiä!
Keskiviikon ja torstain treenit näyttivät kyllä taas huonot puolensa. Hapotusta, hapotusta ja vielä kerran hapotusta! Ei kulkenu mulle vahva treeni, tasatyöntö, ei sitten mihinkää. No ei kyllä kulkenut pk- sauvarinnekään. Torstai iltapäivän nopeusvoima puntti oli jo vähän parempaa. Ootinkin siis kauhulla tätä päivää, koska aamupäivällä oli vuorossa rullahiihtoa vaaralle ja mulle huonommalla tyylillä, vapaalla. Vaaran hiihdosta jäi kuitenkin positiiviinen maku! Yllättävän hyvin kulki, itseasiassa paremmin kuin osasin odottaa ja paremmin kuin viime vuonna suunnilleen näihin samoihin aikoihin. Ehkä mulla oli keskiviikkona ja torstaina hieman lihakset tyhjänä. Taino oikeastaan ne oli. Joten torstaina sain kuulla kunniani ja minut määrättiin energiatäyttökuurille- karkkipussi ja suklaalevy kaupasta ja syömään. Nähtävästi se auttoi, kun jaksoin vaaralle kivuta yllättävän kepeästi! Ehkä se tästä...

Kuortaneelle taas tieni käynyt on

2011-08-04T04:51:00.000-07:00

Jeps, Kuortaneella taas olen... vaihteeksi näin kun kesä on. Täällä olen viikon ollut ja puolisen viikkoa pitäisi vielä jaksaa. Töitä tehden sekä siinä välissä vähän yrittää reenata. Eivaan, hyvin on pystynyt täällä reenailemaan. Loppu viikosta on vähemmän aikaa, mutta eipä sille voi mitään. Työt ensin ja sitten huvi, vai miten se menikään.
Viime viikon lauantaina korkkasin tämän kesän ensimmäisen sauvarinteen, Lapualla Simpsiössä. Sauvarinne kulki yllättävän hyvin siihen nähden, että se oli ensimmäinen "kovempi" reeni hetkeen! Olin myös hyvin varautunut tekemään rinnettä, koska otin mukaani myös ötökkö sprayta, mutta eipä siellä ötököitä ollut, onneksi. Hitusen kuuma meinasi olla, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja asteita oli rapiat +25! Reeni sujui senkin takia hyvin, koska kerrankin mulla oli reeniseuraa. Ei tarvinnu yksin kivuta kivistä ja heinikkoista "pikku" kinkamaa. Reenikaveri antaa lisäpotkua persuksiin =)
Maanantaina kävinkin sitten hierojalla. Huh huh, että teki kipeetä. Vai pitäisikö sanoa "makialta tuntu", niinku pohojanmaalaiset sanois! Seuraava päivä olikin sitte lepo. Paikkoja kolotti sen verran, ettei siitä reenauksesta mitään olis tullu. Hieroja kielsikin tekemästä seuraavana päivänä edes venyttelyä. Ja häntä myös tottelinkin! Ja niin kannatti. Eilen aamulla (keskiviikko) kävin tekemässä pitkästä pitkästä aikaa juoksutehoja. Ai että, tuntu hyvältä! Koskaan ei oo juoksu tuntunu niin hyvältä ja helpolta. Juoksin kuin tuulispää, ainaki omasta mielestäni.
Mutta eipä tämän enempää täältä. Toivottavasti saan tehtyä jatkossakin hyviä reenejä täällä sekä kotona. Täällä pitäisi vielä ainakin spinnata kerran. Viime viikolla kävinkin jo kerran. Spinning on muuten tosi hyvä reeni! Ainaki ite tykkään hullusti. Ja siinä lentää kyllä hiki! Tunnin spinnailun jälkeen voi kattoa ympärilleen ja huomata, kuinka pyörän ympärillä oleva lattia on muuttunut isoksi lainehtivaksi lätäköksi :D

Uusi tukka, uudet kujeet

2011-07-22T11:47:00.000-07:00

Yksi haaveistani toteutui eilen, kun juhliakaan ei ole tulossa ja tärkeä yo-juhlani oli jo mennyt ohitse. Minulle nimittäin leikattiin helppohoitoinen toisen puolen siili. Muutamia hassuja vuosia olen tästä haaveillut ja nyt olin tarpeeksi rohkea sen tekemään.., tai ainahan minulla rohkeutta on ollut, mutta suurin syy, etten aikaisemmin ole leikannut on ollut tukan kasvattaminen yo-juhlaa varten.


Kiitokset parturi-kampaamo Päivi Kiviniemelle ihanasta uudesta tukasta!

Uusi tukka siivitti minut myös tänään hienoon lentoon Massin pururadalla, kun tein sauvakävelyjuoksua puolentoista tunnin verran. Pääsin nimittäin kuukauden tauon jälkeen juoksemaan ensimmäistä kertaa ilman akillesjänne kipua. Arvatkaa, mikä tunne oli! AIVAN MIELETÖN! Tunnetta ei voi edes sanoin kuvailla. Mutta nytte on edelleen edettävä pienin askelin eteenpäin ja otettava rauhallisesti. Jalkaa on tästä eteenpäinkin hoidettava muun muassa kylmällä. Myös pää on pidettävä "kylmänä" harjoittelussa. Ettei kuuluisa mopo karkaa käsistä. Niinhän sitä sanotaan, että hiljaa hyvä tulee!
Toivon vain kovasti, että pystyn juoksemaan jatkossakin, koska juoksu olisi minulle reenimuotona erittäin, erittäin tärkeä. Jotta en liikaa leijuisi tämän päivän hyvästä ja onnistuneesta treenistä, menenkin syömään iltapalaa... ruisleipää, jotta voimaa tulisi lisää! ;) Sitähän en vielä paljon omista.

Aika nannaa !

2011-06-30T12:51:00.000-07:00

Vaikka jalka on pipi, niin silti nautin näistä kauniista kesäpäivistä: aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lämmin tuulenvire ja asteet huitelevat reipasta +25. Kuhan vaan muistaa juoda. Tälläisen muistamattoman hölöpään on vaikea välillä muistaa ja illalla sen kyllä huomaa- pikkasen meinaa nimittäin päästä vipottaa. Eilen kävin tekemässä ylläri pylläri yläkropalle reeniä. Tällä kertaa en punttia, vaan kävin melomassa "Kokkelissa" eli Kokemäenjoessa. Ei paljon käsissä tuntunut, kun edessuntakas vetelin pari tuntia. Vuokraaja poikakin sai hieman omaan nilkkaansa, kun ei uskonut että tällänen pari kertaa kesässä melova tyttönen jaksaisi kiertää 10 kilometrin lenkin. Aikaa lenkkiin kuluisi noin pari tuntia, minulta kuulemma reilu sellainen. Joten hän suositteli minulle edessuntakasin melomista. Ensiksi minun kannattaisi mennä kiertämään kirjurissa sijaitseva suihkulähde, koska takasinpäin tullessa olisi myötätuuli, jos sattuisi niin käymään että voimat loppuvat, niin takasinpäin tulo olisi näin helpompaa. Edessuntakasi matka on siis nelisen kilometriä. No minäpä reippaana tyttösenä otin neuvosta vaarin. Otin melan käteen, istuuduin kanoottiin ja lähdin melomaan suht rauhassa lähteelle päin. Kävin lähteellä, tulin takaisin ja aikaa kului sellanen 30 minuuttia. Jotta parin tunnin reenin saisin aikaiseksi kävin pari kertaa lähteellä ja sitten toisessakin suunnassa pari kertaa. Kuulemma kokonaismatkaa kertyi se rapiat 10 kilometriä. Vuokraaja poika joutui nöyrtymään ja toteamaan minun kysyttäessä, saanko mennä ensi kerralla sen 10 kilometrin lenkin. "Juu, kyllä sä näköjään hyvin sen jaksat meloa. Kun nyttekkin meloit sen rapiat 10 kilometriä. Ja lähteenreissunkin sait tehtyä puoleen tuntiin, kun yleensä porukoilla menee siihen se 1.00-1.30h. Et aika hyvä tahti sulla oli, et aika nopee oot. Etkä myöskään tainnut paljon maisemia kattella, niinkuin toiset tekevät." Kyllä mä maisemia kerkesin hyvinkin kattomaan! MÄ VAAN OON NIIN SAIRAAN NOPEE (ja värikäs), et kerkeen kattomaan reenin ohella maisemia ja ihmisiä!!!

Aina kerkee poseeraamaan kameralle :))

Tänään aamulla kävin koittamassa jalan kestoa pyöräilyssä. Jalka kesti aika hyvin siihen asti kunnes tein viimeisen nopeusvedon.., jalkaa kirpaisi ja pientä tuntemusta. Pikku hiljaa jalka tokeni ja oli ihan ok, vaikka välillä tuntemusta olikin. Silti matkaa en kovin kauan jatkanut, kun soitin isän hakemaan minut pois, jotten rikkoisi jalkaa enempää. Kuitenkin sain tehtyä 1.50h lenkin! Eli jalka alkaa pikku hiljaa paranemaan. En kuitenkaan vielä nuolaise ennen kuin tipahdan!!!
Myöhemmin päivällä kävin pyöräilyn rasittamat jalat virvoittelemassa Yyterissä. Ehkä hieman hiekallakin tuli maattua, jotta pyöräilyrajat saisin pois ;))

Haaveet vaativat veronsa

2011-06-24T13:30:00.000-07:00

Toisten haaveiden toteuttaminen vaatii näköjään veronsa. Nimittäin Jyväskylän yliopiston liikunnan pääsykokeet ja sen valmennuskurssi vaativat oman veronsa- akillesjänteet again sökönä. Ja varmaan pahiten koskaan! :( Viime vuonna akillesjänne vamma ei sattunut tasatyöntöä tehdessä, nyt sekin saa jänteen sattumaan, jos hitusenkin sattuu nousemaan päkijöille. Välillä jopa kävelyssä on viiltäviä tuntemuksia. Ei siis aina mene nallekarkit tasan. Taas on muutaman kerran joutunut päätä hakkaamaan seinään!!! Kerran tullut vaiva, vaivaa hautaan asti. Näillä on mentävä, mitä Luoja on suonut. Ei auta itku markkinoilla, sanoo vanha sananlasku. Eli leuka kohti rintaa ja kohti uusia pettymyksiä!
Akillesjänne vamma on tarkalleen ottaen alkanut viime keväänä, joten viime vuonna juoksu jäi todella vähäiselle. Tänä vuonna olen päässy suhtkoht hyvin juoksemaan, mitä nyt välillä jänteet on hieman ärtynyt, mutta ei sen pahemmin, onneksi. Viime viikolla, menin Jykylään liikunnan valmennuskurssille, mikä kesti 4 päivää yhteensä. Siellä käytiin lajeja läpitte muun muassa minun "rakastamaani ja helpointa lajiani" rytmiikkaa/naisvoimistelua. Edellä mainitsemaani lajia tuli ohjatusti tehtyä 2 tuntia hiki hatussa. Lisäksi harjoittelimme valmennuskurssin tyttöporukan kanssa reilut 3 tuntia lisää. Ja minä ahkerana harjoittelina harjoittelin kotona hieman lisää about 4 tuntia, jotta oppisin harppahypyt, nilkantaivutukset, kallistukset ym ym kunnolla. Tämän viikon alkuviikosta oli ne kuuluisat pääsykokeet. Kotona keskiviikkona olikin sitten ensimmäiset tuntemukset akillesjänteessä: Eipä kintut ihan terveet oo. Nyt siis taas buranaa nassuun ja kylmähoitoa jalkaan. Ja ainiin, tietty vähäistä liikuntaa. Kyllä syö miestä!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vaikka jalkani eivät tykännetkään paljain jaloin tehdyistä voimistelu/rytmiikka liikkeistä, niin silti en vaihtaisi pois Jykylän valmennuskurssia ja liikunnanpääsykokeita. Valmennuskurssista oli oikeasti todella paljon hyötyä. Lisäksi porukka oli niin mielettömän mahtava, ettei voi sanoin kuvailla! Olisi upea tavata sama porukka uudestaan. Harvoin tapaa noin samanhenkistä ja rentoa porukkaa. Itselläni oli siellä älyttömän kivaa ja hauskaa, vaikka henkisesti ja fyysisesti olin todella poikki. Tietoa lyötiin päähän koko aika ja lisäksi kaiken olisi pitänyt jäädä päähän, koska siitä olisi jatkossa hyötyä. Fyysisesti oli raskasta sen takia, koska yhtä lajia reenattiin 2 tuntia putkeen ja urheilua tuli vähintään päivässä se 4-6 tuntia, + tietty kaikki lisäreenit mitä tehtiin porukalla, jotta taitomme karttuisi. Nopeasti laskettuna laskin, että 4 päivän aikana tunteja tuli AINAKIN reippaat 16 tuntia. Hiki virtasi (paitaa sai vaihtaa joka käänteessä), nauru raikui pitkin Hipposhallia ja savu nousi korvista (tiedon määrästä), silti nuo 4 päivää oli yksi parhaista leireistäni koskaan! Päivät olivat myös parhaita päiviäni pitkiin aikoihin, siellä mä nautin. =)
Toivottavasti pääsisin liikunnalle sisään ja tapaisin mahdollisimman monta kurssin tyypeistä. Jos kurssin tyypeistä pääsee monta nyt sisälle, silloin tiedän mikä on siihen osasyynä- yhteishenki! Viimeinen ryhmähetki kohosi: RedBull:ien nostoon, mikä antaa siivet.

Prinsessa, jolla on päässä valkoinen lakki

2011-06-07T18:57:00.000-07:00

Pientä jännitystä, prinsessaksi pukeutumista, meikkaajalla olemista, kampaajan tuolilla istumista, valokuvaamossa ikuistamassa ainutkertaista päivää, kuplivan maljan nostamista ilmaan, iloinen ja hymyilevä sankari, iloiset ja hymyilevät ystävät, sukulaiset ja perhe, ruokaa ja kakkua, korkkareilla kitumista pari päivää sekä todella kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä- siitä on juhlat tehty! Mitäpä muuta voisi sankari toivoa juhlapäivälle?
Juhlat menivät kaikin puolin hyvin. Ruoka maistui kaikille ja kaikki tuntuivat viihtyvän. Allekirjoittanut olisi voinut syödä vähän enemmän, mutta tuntui siltä kuin maha olisi täynnä koko ajan, vaikka en paljon mitään syönyt. Taisin vähän jännittää päivää, koska ei ruoka maistunut. Mutta juhlapäivien jälkeen, ruoka on maistunut: eli taas syödään kuin viimeistä päivää, niin kuin urheilijat syövätkin! Onneksi pahin painajaiseni ei myöskään toteutunut hakiessani lakkia lauantaina Sotkamon lukion lavalta- en kaatunut!
Koska juhlani onnistuivat, on minun aikani kiittää eräitä tahoja: Iso kiitos kuuluu porukoilleni onnistuneista juhlistani, kiitokset kampaajalleni Päivi Kiviniemelle, joka laittoi hiukseni uuteen kuosiin edellisen päivän jäljiltä sekä saman talon meikkaajalle, kiitokset valokuvaaja Arto Helinille, joka ikuisti minun päiväni studiossa, kiitokset myös ravintola Hakuninmäelle pitopalvelusta sekä tietysti vieraille, jotka tulivat juhlimaan kanssani valkolakin saamista. KIITOS!

Nyt juhlien jälkeen alkaa armoton reenaus viimeisiin pääsykokeisiin sekä ensi talvea varten.
Sitä ennen tässä teille hieman kuvamaistiaisia prinsessa päivistäni, olkaapi hyvät! =)

Hakemassa lakkia


Nuasjärven ranta (Vuokatti/opiskelijakämpän takapiha)


Kakustakin pitää olla kuva :)

Hieman kuplivaa

Vapaus koittaa noin 12 tunnin päästä

2011-06-03T12:11:00.000-07:00

Tässä yhteydessä vapaus tarkoittaa sitä, että vihdoin ja viimein lukio on ohitse ja ihan virallisesti! Sotkamon urheilulukiossa käyty lukio, 94 kurssia käytynä, on taakse jäänyttä elämää. Virallisesti lukio on ohitse noin 12 tunnin päästä, kun saan lakin iskeä(painaa) päähän ensimmäisen kerran virallisen virallisesti. Sitten lauletaankin Gaudeamus igitur- ylioppilaslaulua. Lukiossa vietetyn lakin painamisen jälkeen, äkkiä kotia kohti viettämään juhlia. Juhlinnat ovat kaksipäiväiset ja viralliset juhlat ovat sunnuntaina! Mutta nytte nautin täysin rinnoin näistä päivistä, kun yksi elämän vaihe on ohitse!
Juhlien jälkeen juoksen joka aamu postilaatikolle kiireen vilkkaa, joko olisi kirje seuraavasta jatko-opiskelupaikasta ilmestynyt. Elän siis jänniä ja odottavia aikoja elämässäni.

Mutta nyt ei muutakuin, että huomenna lakkia päähän ja muutama maljan kohotus. Olen kai sen ansainnutkin?!?! =)

Kuortane

2011-05-21T13:48:00.000-07:00

Äkkinäinen ja mieluinen soitto tuli minulle maanantaina, kun minua pyydettiin tulemaan Kuortaneelle apuohjaajaksi Riikka Sarasojan SkiCampille. Kauaa en kerinnyt päätöstä miettimään, koska leiri alkaisi jo perjantaina. Hetken mietittyä päätin lähteä, koska minulla ei "muistaakseni" ollut viikonlopulle mitään suunnitelmia. Muistini tekikin tepposet, koska eihän minulla kunnon koululaisella ole kalenteria tai on, mutta ei käytössä. Sunnuntaina eli huomenna minulla olisi ollut seuran palkintojenjakotilaisuus, mutta onneksi minua pääsee kuitenkin edustamaan rakas isäni.
Tänne Kuortaneelle tulin siis eilen perjantaina. Eilinen päivä menikin tutustuessa toisiimme ja pienen lihashuollon merkeissä. Tänään lauantaina ollaankin päästy kunnolla touhuamaan, jopa niin että apuohjaajallekin on tullut hiki! Hikeä pukkasi rullahiihdettäessä, sauvakävely/loikka treenissä, pikku pelailussa ja ennen kaikkea toisen apuohjaajan kanssa kilpailessa eri "lajeissa". Lajit olivat juoksuveto, tanssipeli, ilmakiekko, biljardi, nyrkkeily(wiillä), tennis(wiillä, 3 vai 4 kertaa) ja pingis. Mä voitin vedot luvuin 4-3. Lajit, jotka voitin oli ilmakiekko, biljardi, nyrkkeily ja tennis(kaikki matsit). Kannattaa siis harkita lajinvaihtoa? :)) Harmi kun ei ollut mitään panosta vedoissa. Mutta voittajan on helppo hymyillä! =) "Tärkeintä ei ole voitto, vaan ylivoimainen voitto."
Huomenna on vielä luvassa yksi luento ja yksi reeni. Sitte on tämä leiri pulkassa! Pitää vielä nauttia huomisesta ja vetää se täysillä, hymyssä suin. Ja sitten voi lähteä kotia kohti hyvillä mielin. Minulla apuohjaajana on täällä ollut todella mukavaa ja toivon, että nuorilla hiihtäjän aluillakin on ollut! Toivottavasti he ovat saaneet pitkän kipinän hiihtoon tai ainakin urheiluun yleisestikin sekä saaneet Riikalta(Sarasoja) hyviä vinkkejä ja neuvoja tulevan kesän ja syksyn harjoituksiin ja talven koitoksiin.
Näillä eväillä on hyvä jatkaa jokaisen eteenpäin..., myös minun! =) juna porskuttaa menemään --> tsuk tsuk tsuk

Entten tentten teelikamentten...

2011-04-05T03:47:00.000-07:00

Mennäkkö kisoihin vai eikö, siinäpä vasta on ollut pulma. Nuorten viimeiset SM-kisat Rukalla on aiheuttanut minulle harmaita hiuksia: Onko järkeä lähteä niin kauas vai ei? Elimistön kunto ei ole ollut paras mahdollinen, joten harmaita hiuksia on tullut jokunen. Tiedossa oleva kisa ei näin ennakolta ollut matkaltaan minulle mikään bravuuri, mikä toi osaltaan myös hieman mietinnän aihetta. Menneitten viikkojen kisat ja harjoitukset eivät ole menneet niin kuin olisi pitänyt, mikä lisäsi myös mietintää. Mutta viimeiset kolme treeniä ovat menneet yllättävän hyvin- päätös syntyi viime hetkillä. Tein päätöksen lähteä Rukan sunnuntain kisaan perjantai iltapäivänä hyvin menneen hiihtolenkin jälkeen. Edellisten päivien ja viikkojen arpominen oli saanut päätöksen. Meni kisa syteen taikka saveen, lähdettävä oli kisaamaan. Itselläni ei ollut henkistä kanttia jättää SM-kisoja väliin, vaikka kuinka huonosti minulla onkin mennyt! Taitaa minulta löytyä jonkinmoista periksiantamattomuutta ja kilpailuviettiä! =)
    Tiesin, että kisasta ei tulisi minulle olemaan helppo: Rukan maasto ei ole helpoimmasta päästä, tällä kaudella vapaa on ollut minulle vaikeaa, kropan kunto ei ole ollut viime aikoina paras mahdollinen, 20km matka ei ole minulle ennakolta bravuuri matka ja plus-asteet aiheuttaisivat varmasti minulle päänvaivaa(astmani on pahimmillaan plusasteilla hiihdettäessä).
    Kisassa minulla ei ollut mitään sijoitustavoitteita, kunhan vain saisin vain päättää kauden hyvään ja nousujohteiseen hiihtoon ja etenkin päästä maaliin ylpeänä. Kisan jälkeen voinkin sanoa, että olen todella, TODELLA ylpeä, että pääsin maaliin ja vielä minulle kohtuu hyvällä tuloksella tilanteeseeni nähden. Sain tehtyä suunnitellun nousujohteisen kisan ja viimeisellä kierroksella sain napsittua selkiä kiinni ja vielä menemään ohi! Nousujohteisesta kisasta kertoo myös se, että ensimmäisellä kierroksella olin sijalla 25, toisella kierroksella olin sijalla 23, kolmannella olin sijalla 19 ja maalissa sija oli 15. Vaikka kärkeen oli ja on matkaa, tein hyvän hiihdon! Näytin epäilijöille, että jaksan ja pystyn hiihtämään 20km.
    Vaikka terveydentilani ei ole ollut paras mahdollinen joulun jälkeen, niin näytin kaikille että kyllä sprinttihiihtäjätkin jaksavat 20km hiihtää - ainakin minä!!! =)
    Nyt sukset naulaan ainakin hetkeksi, ehkä pidemmäksikin aikaa... ja minä painun KESÄLOMALLE !

Mietteitä

2011-03-30T10:46:00.000-07:00

Olin tuossa päivällä hiihtelemässä kauniissa auringon paisteessa ja siis ihan vaan oikeasti hiihtelemässä. Mikään pakko ei ollut lähteä, kuha kävin nauttimassa auringosta, keväästä ja ehkä hiihtämisestä. Mutta sitten aloin miettimään oikeasti syviä sisimpiäi ajatuksiani. Onko hiihto se, mitä oikeasti haluan tehdä? Onko se sitä, mihin haluan uhrata koko elämäni? Mitä mä siitä saan? Voiko musta ikänä tulla maailmanmestaria tai olympiavoittajaa, josta olen aina haaveillut pienestä tytöstä asti? Osaanko lopettaa sitten, kun ei tunnu enää hyvältä ja oikealta? Vai tuleeko itselleni pakokauhu siitä, mitä tekisin jos lopettaisin? Koska hiihto on ollut mulle elämäntapa niin kauan kuin edes muistan!
Mietin myös sitä, et mitä vanhemmaksi tulee sitä totisemmaksi tämä "leikki" käy. Mutta pitäisikö sen mennä niin? Eihän tämän "leikin" pidä totista olla vai täytyykö? Muistan sen, kun harrastin vielä yleisurheilua hiihdon ohella. Yu oli totta kai mulle se "kakkoslaji". Yu-reenejä ei voinut jättää väliin, ei mistään hinnasta! Jos joutui jättämään, harmitus, surku ja parku oli kova. Mutta miksi en voinut jättää yleisurheilu reenejä välistä?! Koska niissä oli vain niin kivaa! Porukka oli aivan mahtava, vaikka porukassa oli eri-ikäisiä. Yhdessä tekeminen oli mukavaa ja kannustavaa. Naurua ei puuttunut, vitsailuja ja keljuilujakin oli.., mutta ilman niitä treenit olisivat maistuneet puulta. Lisäksi yhdessä reenaaminen oli kannustavaa myös siltä osin, että se tsemppasi. Kilpailuhenkisyys oli käsin kosketeltavissa, mutta tiedättekö mitä se teki? Se ei todellakaan ollut huono asia, päinvastoin. Kehitystä tapahtui koko ajan!
Silloin kun tulin Vuokattiin minulle sanottiin näillä sanoin: "Sun on lopetettava tai itseasiassa vähennettävä ja aika reilusti yleisurheilua ja panostettava hiihtoon täysillä." Mutta oliko sanoja viisas ja oliko järkevä ratkaisua lopettaa yleisurheilu kokonaan? Ei minusta. Yleisurheilun avulla sain nopeutta, nopeuskestävyyttä ja voimaa, mitkä ovat olleet minun vahvuuksiani. Tänä vuonna olen muun muassa nopeuskestävyyteni kanssa ollut ongelmissa.
Silloin kun olin lukion ykkösellä ja kakkosella ja kun pääsin molempina vuosina liiton Pohjola-ryhmään, huomasin kehitystä tapahtuvan. Tekeminen oli reipasta, iloista, mielekästä ja kilpailuhenkistä(hyvässä mielessä) samanikäisessä porukassa. Ja mikä voisikaan olla paremmin- ei mikään! Treenaaminen ei tuntunut "pakkopullalta", koska ilmapiiri oli hyvä ja kannustava parhaassa seurassa. Mutta nyt kun olen reenannut yksin pari vuotta ilman ryhmää, se sama tunne on poissa. Se sama kilpailuhenkisyys ja sen tuoma motivaatio ja halu kehittyä on hävinnyt. Isompi kehitysaskel on voinut sen takia jäädä tulematta.
Mutta mitään leiritystä ei ensi vuodeksikaan ole luvassa, ei näillä näkymin- se on valitettavaa. Eihän liitolla ole rahaa satsata nuoriin tai on heihin, jotka ovat naamataulultaan oikean näköisiä ja miellitettyjä. Mutta mitäs me muut? Meillä ei ole mitään väliä, mitä me teemme. Eli ihan sama vissin meidän "tavisten" vaikka lopettaisimme. Pääasia olisi se, että huipulla olisi vain pari hyvää sekä miehissä että naisissa... muita ei sitten tarvittaisikaan enää. Sitten vain kysyttäisiin "miksi ei ole harrastajia". Hmmm, peiliinkatsomista? On se mielestäni kummaa, että NMM-kisoihin valitaan u23 vain 2 tyttöä ja jätkiä jopa 6. Nostetaanko alle 23-tyttöjen motivaatiota sillä, että saat SM-kisoissa mitaleja, mutta MM-kisoihin, jokaisen hiihtäjän unelma, ei pääsekään vaikka olisi menestynyt. Tasa-arvoa vai naamakerrointa?! Motivoivaa vai motivaation tappamista?

"Tää peli on jo pelattu"

2011-03-20T10:23:00.000-07:00

Eilen oli sellainen kevyen kevyt 30km hiihto, Vuokatti hiihto. Olin mukana kyseisessä tapahtumassa toista kertaa ja tiesin, mitä tuleman pitää... ainakin osittain. Ensinnäkin tällä kertaa hiihdin perinteisen sijaan vapaata sekä reitti kierrettiin toisinpäin. Haasteen kuvioihin toi mukanaan arvoituksellinen kunto sekä kropan taso, koska viikon aikaisemmat reenit eivät olleet tuntuneet kropassa hyvältä. Enkä tiedä miksi! Haastetta kasvatti enemmän se, että hiihdin vapaalla tyylillä, mikä on ollut minulle tällä kaudella se heikompi tyyli. Eli ennakkoasetelmat kisaan oli jännittävän erilaiset: Pääseekö tyttö maaliin asti vai jääkö kivennokalle istuskelemaan. Olihan minulla viime vuodesta perinteisen kisasta puolustettavana 2. sija.
Noh, eihän se mennyt niin kuin valmentajan kanssa suunniteltiin eli ensimmäiset 20km rennosti kovaa ja sitten viimeiset 10km niin paljon kuin vain pystyy puristamaan. Mutta heti ensimmäisistä kilometreistä asti olin aivan limittirajoilla. Siis aivan limittirajoilla. Ensimmäinen huoltopiste oli noin 5km kohdalla ja olin siinä kohdassa, että ei perkule, mulla on vielä 25km jäljellä ja oon aivan seis. Hapotus oli aivan järkyttävää. Pari kaveria sattui hiihtämään samassa ryhmässä kuin itse hiihdin ja niille totesinkin : "Meitsi on pelannu ittensä pihalle näistä gamesta. Että hyvä kun jaksan hiihtää maaliin." Mutta jotenki ihmeen kaupalla ja tahdon voimalla maaliin selvittiin!!! Sija ei ollut läheskään niin hyvä kuin viime vuonna, nyt olin 10. Muranen voitti naisten sarjan ja hänelle hävisin sen about 10 minuuttia. Mutta tulipan todistettua se, ettei tuo pitkänmatkan hiihto ollut tänä vuonna minua varten. Se veti minusta kyllä kaikki "mehut", mitä oli edes lähtiessä jäjellä. Ja sen huomasin maanantaina hieronnassa: "Lihakset ovat täysin tyhjät." Aika kumma juttu...

Hitusen lohtua

2011-03-06T19:58:00.000-08:00

Saarijärven kisat sekä SM-sprintti että KLL-kisat ovat nyt takanapäin. Sprintissä huomasin karun totuuden tämän hetkisestä tilastani: Jaksaa hiihtää oikeasti kovaa sen 30 sekunttia lähtölaukauksesta. Karua, mutta totta! Pää käskyttää, mutta kroppa ei pelaa. Siinä ei ole enää sitten mitään tehtävissä. Kroppa ei niin sanotusti tunnu omalta kropalta, enkä kyllä tiedä kenen kroppa tämä on :D Ehkä jonkun Matti Meikäläisen, joka ei jaksa hiihtää kovaa kuin sen 30 sekunttia ja sitten lopahtaa. Kuitenkin töitä on koko kesä, syksy ja talvi tehty siihen malliin, että kunnosta se ei pitäisi olla kiinni. Kropassa on vaan joku ihme häikkä, jota ei vain tiedetä ja osata purkaa pois. Jos joku on nii fiksu, joka osais kertoa mulle mistä homma kiikastaa, nii kerro ihmeessä tännekin päin. Olisin enemmän kuin kiitollinen... ja ainiin luvassa olisi löytöpalkkio!
Lauantain sprintti oli mitä oli, mutta taistelin sen niin hyvin kuin tällä hetkellä pysty.. Parempaan vain en pystynyt ja tyytyminen oli sijaan 11. Eihän se sitä ollut, mitä minä oikeasti tavoittelin. Mutta pakko on vain purra tappio. Sunnuntain 3km kisa oli taas jo vähän parempaa kuin miesmuistiin. Töitä jaksoin tehdä pidempään kuin puoliminuuttia, mutta en nyt sanoisi että jaksoin yltiöpäisesti tehdä.. valitettavasti. Töitä jaksoi tehdä ajoittain yllättävän hyvin, mutta huonojakin hetkiä 3km mahtui. Taisteltuani 3km maaliin, kun toinen käsi oli pois paikoiltaan, sijoitukseni oli 9. Hiihto oli pitkästä aikaa ihan hyvää. Täydellistä hyvää hiihtoa se ei ollut, mutta pienen pieni auringon säde pilkahti risukasaan.
Ja niin, kun sanoin että hiihdin sen sunnuntain kisan käden ollessa pois paikoiltaan, sitä en tiennyt kuin vasta kisan jälkeen. Käsi oli kipeä jo ennen kisaa ja itseasiassa oli kipeä jo lauantai iltapäivänä. Mutta syy siihen oli selvä: Otin lauantaina loppuverkassa tuntumaa Saarijärven alamäen lumeen ja siinä rytäkässä käsi meni pois paikaltaa. Hups, näitä sattuu :) Liiankin usein tekevälle!

5 viikon kisattomuus loppui

2011-03-01T12:11:00.000-08:00

Niin kuin otsikko sen jo kertoo, niin viime viikonloppuna loppui viiden viikon kisattomuus. Edellisen kisan olen tarkalleen ottaen hiihtänyt tammikuun 16 päivä...eli siitä on jo tovi aikaa! Siihen väliin on mahtunut doctor Phil käyntejä, päätä seinään hakkaamista, aivot narikkaan jättämistä, motivaation etsiskelemistä, analysointia kropan tukkoisuudesta, suksien heittämistä nurkkaan, kuntopyörää polkiessa, uima-altaiden kaakelien katsomista, vähän istumista koulun penkillä ja monia muita asioita, mutta tuossa olivat ne pääasiat. Monia asioita olen siis tuona aika kerinnyt miettimään. Isoimpina kokonaisuuksina voisin mainita: "Mitä olen tehnyt väärin ja mikä on mun tulevaisuus urheilijana tai penkkiurheilijana."
Perjantaina Keuruulla loppui siis kisattomuusputki. Perjantaina matka oli sprintti pertsalla. Kisassa huomasin, etten ollut vähään aikaan kisannut, mutta huolestunutkaan en tällä hetkellä ole. Vaikka tällä hetkelläkin kunto on vähän mysteeri, oli se sitä jo ennen kisaakin! Kisaan olen kuitenki ihan tyytyväinen. Asioita olisin voinut tehdä toisin, mutta pääasia oli, että sain pari starttia alle. Nyt tiedän mihin pystyn, kun saan sen oikean hurmoksen päälle. Mielestäni itselleni oli tärkeintä se, etten ajanut itseäni piippuun sprintissä. Jos perjantain sprintin jälkeen takki olisi ollut tyhjä, seuraavasta viikonlopusta ei välttämättä tulisi hyvää(johtuen kisattomuudesta). Sprintti kuitenki näytti, että osaan vielä kisata viiden viikon tauonkin jälkeen ja pystyn taistelemaan tosi paikan tullen! Tällä hetkellä olen siis luottavainen, vaikka Keuruun lauantain 10km kisa olikin fiasko...laturetkeilyksi se valitettavasti meni, mutta paikkoja se onneksi aukaisi.
Tulevaa viikonloppua odotan luottavaisin mielin, koska silloin on luvassa SM-sprintit ja KLL 3km kisat Saarijärvellä. Mitä lyhyempi matka sen parempi minulle! Mitään tavoitteita en itselleni nyt aseta. Lähden kisoihin rennolla "rentoreiska-asenteella", mikä on yleensä minulla toiminut. Katsotaan miten meikäläisen käy!

Kroppa niin tukossa, että vasara tarvittais ne aukaisemaan

2011-02-06T10:12:00.000-08:00

Ensiksi pahoittelen sitä, etten ole kirjoittanut aikaisemmin kuin nyt vasta. Syy siihen on ollut selvä. Kisat ovat menneet suoraan sanoen härän pyllyä siitä asti, kun tulin Vuokatin kisojen jälkeen kotiin eli juuri ennen joulua. Siihen asti kaikki näytti menevän hyvin, mutta sen jälkeen jotakin kummaa tapahtui. Sitä en tiedä, mitä tapahtui, mutta kroppa on siitä asti ollut aivan tukossa ja väsynyt. Ensimmäiset tuntemukset tulivat Jyväskylässä sprintin MM-katsastuksien alkuverkassa uuden vuoden päivänä. Kädet tuntuivat jo alkuverkassa tyhjiltä. Ei siinä kisassa ollut sitten paljon mitään tehtävissä enää. Yritin ja parhaani yritinkin sillä kropalla tehdä, mutta tulos oli 7. ja A-finaalista ulos.. Ei lämmittänyt mieltä, ei!!!
Sama juttu jatkui Hollolassa seuraavana viikonloppuna SM-kisoissa. Lihaksisto ei pelittänyt normaalilla tavalla ja sen huomasin lauantain kisassa. Onneksi sentään lähdin edes sunnuntaina viivalle 10km pertsan kisaan.. kaukana ei ollut se ajatus, etten numerolappua olisi laittanut rintaani. Noh, sunnuntain kisa oli suht ok kisa, vaikka parasta menoa se ei ollut. Tällä kropan tuntemuksella se oli hyvä, mutta ei sitä mitä haettiin.
Kropan "outo tila" on jatkunut ja jatkunut. Kaiken maailman verikokeissa ollaan käyty ja taukoa kisailemisesta on nyt tainnut tulla sellainen kolmisen viikkoa, jos osaan laskea pitkällä matikalla :D Tietoa seuraavista kisoista ei vielä ole! Nyt ollaan parisen viikkoa lepäilty. Vähän käyty uimassa ja tehty lihashuoltoa sekä kuntopiiriä. Eilen kävin pitkästä aikaa hiihtämässä ja nautin hiihtämisestä. Myös tänään mulla ollut ihana päivä pitkästä aikaa, vaikka elämä onkin ottanut viime aikoina päähän, että pitänyt kypäräkin ostaa :D (se on sellainen sanonta) Sain tänään herätä ikiomasta sängystäni siihen aikaan kuin halusin, sain syödä aamupalan rauhassa ja juoda kupposen kuumaa, tuoretta latte macchiatoa, sen jälkeen hiihtämään kauniissa talvisäässä : -2 astetta pakkasta, AURINKO paistoi täydeltä terältä ja lentokeli ! Nautin hiihtämisestä todella paljon tänään :) Sitten täytin massuni lehtipihvillä ja perunamuusilla, niin miksen olisi onnellinen ! Ja kaiken tämän tarjosi koti <3
Eli pahoitteluni, että edellisestä kirjoittamisesta tuli niin "pitkä" tauko. Mutta ei se kirjoittaminenkaa luista, kun suksi ja mieli eivät luista. Ehkä se aurinko taas joskus paistaa risukasaanki... Ja jos ei, niin mä lähden sitä etsimään, vaikka etelän lämpöön. Mutta nyt päätän sanonnan kuuluisilla sanoilla: Leuka kohti rintaan ja kohti uusia pettymyksiä !

Kohti tärkeitä kisoja

2010-12-30T08:48:00.000-08:00

Joulua odotettiin, se tuli ja se meni. Jouluna syötiin hyvin, nautittiin ja rauhoituttiin. Muutama joululahjakin oli ilmestynyt minulle kuusen alle, joten kilttinä olen ollut =) Paras joululahja oli kahvikone, joten kahvin ystävänä pääsen itse tekemään mieleisiäni kahveja. NAM!!!
Nyt seuraavaksi onkin tulossa uusi vuosi ja uudet kujeet? Uusi vuosi vaihtuu hiihtäjällä perinteisesti kisojen merkeissä, niin kuin on ollut jo tapana monina, monina, monina vuosina. Tänä viikonloppuna on katsastus kisat nuorten MM-kilpailuihin Otepäähän, joten panokset ovat kovat! Lauantaina on sprintti perinteisellä ja sunnuntaina olisi vuorossa vapaan 5km matka, jos pakkasukko antaa periksi. Seuraavana viikonloppuna on jälleen katsastuskisat, mutta kisat ovat muutenkin tärkeät. Nimittäin kisoilla on SM-arvo. Kyseessä on siis nuorten SM-kisat ja matkoina on vapaan 5km ja perinteisen 10km kisat. Nyt eletään tärkeiden kisojen aikaa! Peukut ja pottuvarpaat siis pystyyn =)

Hyvää uutta vuotta kaikille !

Dieselmoottori vaatii kisoja alle

2010-12-21T10:46:00.000-08:00

Kuhmossa kilpailtiin lauantaina kipakassa pakkassäässä. Lämpömittari oli -18 asteen lukemissa ja alle 16-vuotiaiden sarjat peruttiinkin. Itse siis hiihdin vapaan viiden kilometrin kisan. Kisa tuntui paremmalta kuin muut tähän asti olleet kisat, mutta silti oma esitykseni ei ollut kovinkaan vakuuttava. Jotakin siitä vielä uupuu.. ainakin tempo! Hiihto kyllä tuntui paremmalta, mutta aikaero kärkeen on vieläkin älytön. Mutta koko ajan ollaan menty parempaan, joten eiköhän se sieltä lähde kulkemaan.
Ja niin siinä kävikin! Nimittäin sunnuntaina oli Vuokatissa varatarkkailukilpailu, mikä oli siirretty hiihtoputkeen hyvissä ajoin jo viikolla, koska pakkanen paukkui Vuokatissa -20 asteen lukemissa. Verryttelyt tein kyllä ulkona - kaksi lämmittelypukua oli jaloissa, etteivät jalat vain palelisi. Ensimmäisenä nimittäin minulta jäätyy jalat ja takamus. Mutta nyt kylmyys ei päässyt meikäläisen jalkoja yllättämään =) Hiihto tuntui tämän kauden parhaimmalta hiihdolta! Kisa oli lyhennetty 10 kilometristä kuuteen kilometriin. Perinteisen tyylin kisa sujui hyvin, olin kuudes. Kärkeen oli eroa alle puoli minuuttia ja Murasen Pirjoltakin tuli takkiin vain minuutin ja 12 sekunttia. Perinteinen siis kulkee ja tämä oli toiveita herättävä kisa. Kuntokin alkaa pikku hiljaa löytymään kisoihin =))
Nyt olenkin kotona perheen luona viettämässä joulua ja syömässä hyvää jouluruokaa. Nyt otan kaiken ilon irti, kun saan olla täällä!

Haluisinkin toivottaa kaikille hyvää joulua! Muistakaa myös syödä hyvin. Joulun jälkeen hiihtämään kinkunsulattelutalkoisiin! :)

Kisakausi jo käynnissä

2010-12-13T11:30:00.000-08:00

Joulukuu ja kohta joulupukit ja tontut sieltä ovesta jo tulla tupsahtavat sisään toivottamaan hyvät joulut ja uudet vuodet. Aika menee tosi nopeasti.. ihan vain huomaamatta! Joulukin on ovella ja ansaittu joululoma. Kotikonnuilla ei tänä vuonna ihan perinteinen joulu ole, koska siellä on nyt lunta. Pääsen siis hiihtämään, kun sinne menen :) Ihan HUIPPUA!!!
Kisakausi on jo siinä vaiheessa, että kolmet kisat on käyty. Viikonloppuna lauantaina en päässyt kokeilemaan sprintteri taitojani kisojen peruuntuessa pakkasen takia. Ihan oikea päätös.. lukemat olivat ihan hulppeat -23 ! Mutta mieli olisi kyllä tehnyt kokeilla, mitenkä sprintti olisi lähtenyt kulkemaan. Olisiko nopeus tallella vai kadoksissa huitsin nevadassa. Sprintti kunto on siis vielä piilossa vastustajiltani sekä myös itseltäni. Seuraavaksi sprinttiä päästään kokeilemaan heti uuden vuoden jälkeen nimittäin uuden vuoden päivänä 1.1. Siellä siis otetaan mittaa mies miehestä, eiku nainen naisesta se olikin :D
Kaksi jälkimmäistä kisaa on mennyt miten on mennyt. Parempaan suuntaan on koko ajan menty, mutta silti on paljon töitä vielä tehtävä, että se olisi siellä missä sen pitäisi olla. Siis startteja pitäisi saada nyt vain alle. Tällä hetkellä se näyttää vähän huonolta.. Ensi viikonloppuna pitäisi olla tarkkailu kisat Kuhmossa sekä täällä Vuokatissa, mutta pakkasherra on luvannut hulppeita -20-30 asteen pakkasia. Aika nannaa, vai mitä?! Noilla pakkasilla kisoja ei pystytä järjestämään. Sinnehän pidemminkin jäätyy, kun nokankin pistää ulos ovesta, saati pitäisi hiihtää kilpaa!
Kisojen jälkeen luultavasti lähden heti kotiin ja aloitan joulun vieton. Joulun vietän perheen ja rakkaiden ihmisten kanssa sekä hyvän ruuan. Mikä voisikaan olla parempaa?!

Kylmää kyytiä

2010-11-22T07:13:00.000-08:00

Kisat tuli, oli ja meni. Kisoista ei jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville. Kisakausi on nyt avattu, mikä on tärkeintä! Kisassa oli pari hyvää pätkää, mutta huonoakin löytyy ja paljon. Mutta kuten jo sanoin, kausi avattu ja se on pointti. Seuraavan kerran numerolappu rinnassa hiihdän parin viikon päästä Kontiolahdella. Jospa siellä olisi vähän enemmän lyöntiä luvassa kuin Oloksella!
Noh, niin tai näin ja leiri Levilläkin on ohitse. Viime viikolla Lapissa oli pikku "pikku" pakkanen eli kyllä siellä tarkeni, vaikka lämpömittarit välillä näyttivätkin -24 celsiusta. Kunhan muistaa pukeutua hyvin ja suojata posket. Itselläni ei pahemmin kylmä ollut ja lenkkejä pakkasen takia en joutunut jättämään välistä. Ainoo, mitkä mulla jäätyi ensimmäisenä oli peffa, takareidet ja posket. Joten erityiset toppaukset niihin ja eiku menoksi! Vastaantulijoita ei aina meinannut tunnistaa, koska kaikki olivat niin hautaantuneita vaatteisiin kuin eskimot tai pidemminkin muumiot. :D
Levillä tuli siis hiihdeltyä ja hiihdeltyä. Nautin täysin siemauksin Levin laduista ja maiseman vaihdoksesta. Oli myös hienoa, että siellä oli jo lunta hyvästi eli noin 30cm. Ilmassa ja tunnelmassa oli siis talven riemua..tai pitäisikö sanoa joulun taikaa parhaimmillaan :) Nyt kun on taas akkuja ladattu Levillä, niin oli ihan mukava palata takaisin Vuokattiin, vaikka olisin sinnekkin voinut vielä jäädä pidemmäksikin aikaa. Levissä on vaan sitä jotakin! Ja tulihan siellä käytyä perinteisellä viimeisen illan päivällisellä- ruokailu Levitunturi hotellissa, jossa oli lappilainen ruokateema. Perinteisiä lappilaisia herkkuja; poronkäristystä perunamuusin kera, leipäjuustoa lakkahillon kera ja paljon muuta. NAMNAM!! =))

Talvihan se sieltä tuli

2010-11-10T06:15:00.000-08:00

Enää muutama päivä niin tämä tytteli lähtee Lappiin. Tähän kohtaan sopisi Cheekin uusi biisi Jippikayjei! Vähän suunnitelmat ovat muuttuneet matkan varrella, koska kyytien ja työvuorojen vaihtelussa oli pienoisia tai ehkä ei niin pienoisia vaan suuria kompastuksen kiviä. Kisakausi piti alunperin avata tulevana perjantaina eli 12 päivä Oloksella. Oloksella on siis tulevana viikonloppuna menossa FIS- kisat, jossa vauhtia ei puuttuisi! Mukana on Suomen kaikki maajoukkueet sekä nuoret että vanhat. Onhan Oloksen kisoilla painoarvoa: Nimittäin siellä katsastetaan ketä pääsee hiihtämään maailmancupin avauksessa Ruotsin Jällivaarassa sekä se on myös katsastus Rukan maailmancuppiin. Kovia hiihtäjiä Oloksella olisi myös ulkomaalaisten puolesta. Eli mitkään "pikku kisat" siellä ei ole! No suunnitelmat muuttuvat ja elävät koko aika, niin kuin me kaikki. Perjantaina olisi ollut vain minun bravuuri matkani eli sprintti. Alunperinhän minun piti hiihtää perjantaina sprintti sekä sunnuntaina vapaan 5km matka. Onneksi kaikista suunnitelmista ei ole tarvinnut poiketa... Nimittäin aloitan kisakauteni sunnuntaina. Saas nähdä kuinka lankku luistaa likan alla ja mitenkä likka jaksaa lykkiä maaliviivan ylitse. Eka kisa on aina eka kisa :) Se pitää muistaa! Ensimmäinen kisa on aina vain sellaista tuntuman hakemista ja totuttautumista kauden kisoihin.
Ja viimeaikainen pieni sairastelu on nyt poissa, onneksi! :) Toivottavasti pysyykin poissa. Tällä hetkellä olo tuntuu hyvältä ja halu hiihtää kilpaakin kytee jo.. sukat pyörivät nimittäin jo monoissa ;) Palo hiihtoon on tallella!!! Oloksen jälkeen jään vielä viikoksi Leville harjoittelemaan. Maiseman vaihdos tekee minulle varmasti hyvää, vaikka eihän täällä Vuokatissa ole mitään valittamista. Levillä on se plussaa, että siellä on tällä hetkellä enemmän luonnonlunta kuin täällä (vaikka onhan täälläkin jo viitisen senttiä?) Elikkä siellä on luonnonlunta sen verran, että pääsee hiihtämään myös luonnonlumella jo joitakin reittejä+ siellä on tietty se ensilumenlatu. Jospa sitä lunta tulisi lisää sinnekin päin, niin pääsis hiihtelemään mitä reittejä vain :) Tottakai toivon, että lunta satelisi tänne Vuokattiinkin ja mikä ettei kotiin Ulvilaankin!
Seuraavat kuulumiset tulevatkin varmasti sunnuntain kisan jälkeen Leviltä. Tämän kertaisen blogin on hyvä lopettaa edelleen Cheekin Jippikayjei biisiin: "Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä!"

Ramsau

2010-10-24T08:34:00.000-07:00

Ramsausta ollaan jo kotiuduttu. Ramsaussa minulla ei ollut konetta mukana, joten leirikuulumisia sieltä en voinut päivittää. Ramsaussa olin siis 15.10-23.10. Treenileiri meni osaltani hyvin =) Tällä kertaa pääsimme jokaisena päivänä ylös hiihtämään, kun viimeksi pääsimme vain kerran olosuhteiden vuoksi. Ilmatkin olivat paremmat kuin viimeksi! Mutta silti sääukko ei ollut meidän puolella olosuhteissa, kun edellisillä viikoilla oli kylällä saanut olla t-paidassa sekä shortseissa. Meidän aikanamme ei tullut mieleenkään pistää niitä päälle. Sitä en sano, että liian kylmä olisi ollut. Sopiva lämpötila oli koko aika noin -2 - +5. Edellisillä viikoilla kuulemma oli ylhäällä paistanut aurinko täydeltä taivaalta melkein joka päivä. Meillä "vain" noin kolmisen kertaa.
Ennen leiriä pelkäsinkin etten pääsisi lähtemään ollenkaan, koska pieni flunssa oli hieman kiusana. Mutta onneksi pääsin! Maisemat ovat mitä ihanimmat siellä.. varsinkin auringonpaistaessa! =) Reenit olivat laadullisesti hyviä ja vauhditkin pysyivät kurissa, joten liian korkeilta laktaatti eli maitohappoarvoilta vältyttiin. Itävallan ruokakin oli maukasta ja sitä oli myös riittävästi. Oli alkusalaatti, alkukeitto, pääruoka sekä jälkiruoka. Kärsimmekö nälästä? No emme! =) Kotiin tultaessa oli heti mentävä puntarille katsomaan mitäköhän se mahtaa näyttää. Olin iloisesti yllättynyt: Sama paino kuin lähtiessä! Aivan huippua =) "Toivoin parasta, mutta pelkäsin pahinta" sanonta nousi mieleeni leirin ohessa. Pelkäsin painoni nousseen, mutta onneksi niin ei käynyt. Kovia huippujakin Ramsaussa näkyi. Oli Saksan maajoukkuetta, Slovenian, Venäjän jne jne. Oli Bauer, Teichman,, Majdic, Kowaltczyk jne.
Ramsaun leiriltä tulee kuvia myöhemmin, kunhan saan kaikki kuvat ensin koneelleni.
Tästä eteenpäin reenaus jatkuu Vuokatissa. Nyt palauttelen kovasta reenijaksosta. Ensimmäiset kisatkin ovat tuossa tuokiossa. Kovaa vauhtia kisat lähestyvät ja yrittävät koputella jo kotiovea. Näillä näkymin ensimmäiset kisat ovat 12.-14.11. Oloksella. Hiihtomatkoista ei vielä ole tietoa. Jos kaikki menee nyt vain oikein ja kohdilleen! Kunhan vain pysyisin terveenä! Mitään muuta toivetta minulla ei ole tällä hetkellä.

Ensilumi !

2010-10-10T11:34:00.000-07:00

Otsikko kertoo jo kaiken. Olin tänään hiihtämässä kaksi tuntia putkessa. (Ulkolatukin avattiin tänään, mutta sinne en vielä mennyt, koska yöllä ja aamulla oli satanut aika paljon vettä.. niin latu olisi ollut aika märkä ja pehmeä. Tyydyin siis putkeen, jotta saisin aikaiseksi paremman ja laadukkaamman reenin.) Hiihdon päälle oli myös merkitty puolitoista tuntia sauvakävelyjuoksua, joten sen menin tekemään. Reilun puolen tunnin kohdalla keskellä ei mitään eli vaaralla, huomasin sankan lumipyryn alkaneen. En lumisadetta hätkähtänyt vaan jatkoin lenkin loppuun. Välillä sai takista lumia pyyhkiä pois, koska takki oli aivan lumessa. Muistutin ihan lumiukkoa keskellä syksyä! :) Nyt on sitten ensilumi satanut. Kämpille tultaessa katsoin mittariin ja mittari näytti nolla astetta. Eli talvi on siis tulossa!!! Shortsit ja t-paidat saa nähtävästi jo heittää kaapin perukoille ja vikkelään. Esille saa ottaa villapöksyt ja -paidat sekä karvalakin.

Rullaatirullaa

2010-10-03T05:34:00.000-07:00

Kirjoitukset on nyt ohi tältä syksyltä ja lukiota jäljellä enää vain kuuden kurssin verran. Aika vähiin käy tuo koulu ja huomaamatta se onkin pian jo ohi. Onneksi ei tarvitse enää stressata kirjoituksista ja voi panostaa 100% reenaamiseen. Aika paljon on nyt viime aikoina tullut käytyä hiihtelemässä hiihtoputkessa. Tulee tehtyä sitä lajinomaista reeniä. Ja kyllä sen hiihdossa huomaa, että paljon on tehty rullahiihtoa ja hiihtoa, mikä ei tietenkään huono juttu ole.. päinvastoin :)

Mikä reeni ja fiilis !

2010-09-23T13:49:00.000-07:00

Tiistaina alkoi leiri täällä Vuokatissa. Tänään onkin tullut hiihdettyä kuusi kertaa vaaran päälle. En ole tainnut kertaakaan aikaisemmin hiihtää niin montaa kertaa. Entinen "ennätys" oli viisi kertaa. Eli parannusta tullut! Ja tämä oli harvinaisia kertoja, kun hiihto tuntui niinkin hyvältä. Luultavasti elämäni paras reeni tähän mennessä! =))) Ja ei voi muuta kuin iloita. Oli mukava myös hiihdellä sen puolesta, että sai hiihtää porukassa ettei yksin tarvinnut tahkota. Tästä on hyvä jatkaa leiriä eteenpäin ja muutenki reenaamista. Leiri jatkuu ensi viikon tiistaihin saakka.

Ei se juoksu helppoa ole !

2010-09-16T07:44:00.000-07:00

Tämän jouduin eilen kokemaan, kun oli radalla 3000 metrin testijuoksu. Tai tuntuuhan se juoksu helpolta, mutta ei se vaan kulje niin kuin pitäisi. Turhaa toistoa tai ei, mutta syykin lienee selvä: juoksemattomuus. Täytyisi vaan pystyä pitämään vauhtia yllä paremmin ja pidempään. Eilisen juoksun tulos oli ihan odotettavissa, mutta aina sitä parempaakin toivoisi. Mutta nyt ei saa toivoa menettää... enkä menetäkkään! Ei ole ihme, että lajini on hiihto eikä juoksu ;)
Huomenna minulla alkaa kirjalliset yo-kirjoitukset. Englannin kuuntelu oli maanantaina ja nyt huomenna on vuorossa äidinkielen tekstitaitokoe. Huomenna sitten liikuntasalissa pitäisi pistää kaikki peliin, mitä olen oppinut vuosien varrella ja etenkin lukiossa. Pitäisi osata kirjoittaa "hyva Suomenkielta ja mahdöllisimman äsiatyylillä" vai mitenkähän se meni? :D Siitä kirjoitukset jatkuvat myöhemmin äidinkielen essee kokeella, englannin ja fyysikan kokeilla. Kirjoituksien ohessa ensi viikolla minulla alkaa myös leiri täällä Vuokatissa. Leiri kestää viikon. Eli ohjelmaa minulla pisaa kyllä yllin kyllin! =)

Tämän kauden ensimmäinen testi

2010-09-08T07:17:00.000-07:00

Tänään tuli tehtyä kauden ensimmäinen testi, yhdeksän kilometrin juoksutesti. Kyseisen testin olen tehnyt joka vuosi sekä keväällä että syksyllä. Tämä juoksutesti kuuluu meidän koulun vakiotesteihin. Ensi viikolla on myös toinen juoksutesti, joka tuli mukaan kuvioihin tänä vuonna eli ensimmäistä kertaa pitäisi juosta radalla 3000 metriä. Myöhemmin syksyllä on myös lihaskuntotestit.
Mutta nyt palaan tähän yhdeksän kilometrin juoksutestiin. Juoksu meni yllättävänkin hyvin siihen nähden, miten olen koko kevään ja kesän aikana pystynyt juoksemaan. Kunnollisia juoksulenkkejä ei ole tullut paljon.. pystyn laskemaan ne yhden käden sormilla! Tarkoitukseni olikin juosta kierros kierrokselta kiristäen (kierroksia kolme). Aika tasaisesti pystyin juoksemaan kierrokset ja jopa viimeisellä kierroksella sain reilut parisenkymmentä sekuntia nipistettyä pois edellisestä kierroksesta. Ensimmäisen kierroksen pystyin juoksemaan rennosti niin ettei hapottanut! Ensimmäinen kerta testissä, kun ei hapottanut ensimmäisen kierroksen jälkeen. Jotakin siis olen oppinut. Yllätyksekseni jaksoin juosta hyvin koko yhdeksän kilometriä ja vielä kiristäen. Jäin ennätyksestäni noin minuutin, joten ihan hyvässä vaiheessa ollaan menossa, siihen nähden etten ole pystynyt juoksemaan lähes ollenkaan. Tästä on hyvä jatkaa :)

Otepää 2

2010-08-31T21:15:00.000-07:00

Otepää leirin toiseksi viimeinen päivä on jo aikalailla pulkassa. Eilen tuli käytyä Tartossa vähä shoppailemassa ja syömässä paikallisessa pihviravintolassa. Kyllä oli hyvää pippuripihviä! Nam :) Leiri on muutenkin mennyt tähän asti hyvin ilman ongelmia. Rullahiihtoa on tullut ihan mukavasti ja se on hyvä juttu. Tänään iltapäivällä pistinkin hyvin kampoihin rullalenkin mäelle sekä jätkille sauvoittahiihtäen. Kyllä Riikka vei voiton 100-0 !!! Ei siinä ollut mäellä mitään jakoa. Sauvoittahiihdot meni yllättävän kepeästi poikien peesissä. Jätkillehän ei tietenkää voi hävitä, vaan niille pitää näyttää taivaan merkit. Pojat taisivat muutaman kerran olla helisemässä kanssani, kun tulin aina samalla etäisyydellä vedon alusta loppuun saakka. Kyllä minun reisissäni voimaa on ;) Jos sitä joku epäilee.. Kunhan aina sitä osaisi myös hyödyntää!

Huomenna vielä pitkä lenkki ja sitten lähtö kotiin päin. Tuun kyllä taas kaipaamaan näitä maisemia! Täällä voisi viihtyä pidempääkin. Ehkä ensi vuonna tieni käy taas tänne :)

Ainiin, Otepäässä on ensi vuonna nuorten MM- kisatkin. Jos oikein hyvin minua lykästää ja saan liput kouraani, niin tuli katsastettua MM- kisa maastotkin samalla kertaa :) Kovasti ne siellä rakenteli stadionia ja aluetta parempaan kuntoon.. ja ihan hyvältä näyttikin.

Otepää

2010-08-28T20:46:00.000-07:00

Aamuyöllä kolmen aikaan olen herännyt ja lähtenyt matkustamaan Nokian kautta Helsinkiin ja sieltä Tallinnan kautta Otepäähän. Autossa ja laivassa istuskelemista on tullut muutamien tuntien verran. Matkoilla yritinkin vähän nukkua, että jaksaisi iltapäivällä tehdä ensimmäisen rullahiihto lenkin. Yllätyksekseni olin yllättävänkin pirteä, vaikka nukkuminen olikin jäänyt hyvin vähäiselle. Paikatkaan eivät olleet niin pahassa jumissa autossa istumisesta, vaikka sitä pelkäsinkin. Eka lenkki tuntui ihan hyvältä ja paluu viime vuotisiin rullahiihto maisemiin oli mukavaa! :) Vaikka maastokaan ei ole sieltä helpoimmasta päästä, kropassa tuntui hyvältä ja hiihtokin meni ihan hyvin. Ekalla kuuden kilometrin mittaisella lenkillä piti ottaa laskut vähän varovaisemmin, ettei ihan heti sattuisi haavereita. Loppu lenkillä pystyinkin jo lykkimään vauhtia alamäkeen. Siltikin piti olla tarkkana kuin porkkana!
Toivottavasti saadaan pidettyä hyvä leiri ja pysytään kaikki ehjinä ja terveinä :) Nyt vaan rullahiihtelemään hyviin maastoihin ja saamaan lisäpotkua reenaukseen. =)

Vuokattia

2010-08-22T11:46:00.000-07:00

Tänään kävin juoksemassa kolmannen kunnon juoksulenkkini sitten akillesvaivojen jälkeen. Ei se alussa juoksu helpolta tuntunut, mutta loppua kohden se parani. Ei se yhtä rennon letkeää ole kuin viime kesänä, mutta ei se ihmekään ole... kertyihän niitä juoksukilometrejä pitkin kevättä ja kesää kohtalaisen paljon. Mutta onneksi tässä on vielä aikaa parantaa ja nostaa kuntoa :) Vaikka juoksu ei ole mun mieluisin reenimuoto, mutta on se silti mukava taas päästä juoksemaan ja kirmailemaan kuin pieni lapsonen!
Jos mitään mutkia matkaan ei tule, niin suunnitelmien mukaan keskiviikkona pitäisi juosta koulun testijuoksu eli 9 kilometrin matka.. HUH HUH, rankkaahan se on!!! Mutta pitää vain tehdä parhaansa. Sitten kun testijuoksu on ohi, häämöttää jo mielessäni lauantaina alkava Otepään rullaleiri :) Mukava taas päästä sinne reenailemaan.

Jippii : )

2010-08-09T12:13:00.000-07:00

Kuortaneella ultimaten ja jalkapallon pelaaminen antoi vihjeitä, että jalka kestäisi juoksua. Tänään kävin juoksemassa 1.30h ja kesti :) Nyt oon kyllä iloinen!!! Mutta nyt edetään rauhassa. Nyt pari seuraavaa päivää siten ettei jalkalenkkejä tehdä. Rauhottuisi vähäsen, ettei heti pahenisi. Mutta kyllä risukasassakin joskus valo pilkahtaa. 2.5 kuukautta siihen menikin, kun olen viimeisen kunnon juoksulenkin tehnyt.. eli pieni tovi meni aikaa. Nyt voinkin lähteä kohti uusia seikkailuja!
Loppuviikosta jossakin vaiheessa palaan back to the school :( Koulunpenkki odottaa ja Vuokatti. Mutta onneksi loppukuusta pääsen Otepäähän, ettei ihan Vuokatissa tylsisty :)

Risukasassa näkyy valoakin

2010-08-05T11:32:00.000-07:00

Tuli maanantaina kokeiltua ensimmäistä kertaa eläessäni Kuortaneella pilatesta. Olihan se ihan mukavaa ja leppoista. Ihan täysillä sitä ei vielä päässyt tekemään, koska liikkeiden opetteleminenkin vie aikaa. Aina nuo koodinaatiot oman kehon kanssa ei pelitä uusissa asioissa.. ja sitten kun siihen vielä yhdistetään mukaa hengitys, niin siinä ollaankin jo kuutamolla: "Niin mitä mun pitikään tehdä ja miten hengitys" :D Mutta ihan hauskaa se oli ja osan liikkeistä sain tuntumaankin.. Jatkossa tulen niitä tekemään. Tiistaina iltapäivällä kävinkin muiden hiihtäjien kanssa melomassa tunnin verran sekä sen päälle vielä tunnin sauvakävelyn. Aamupäivällä olinkin käynyt rullasuksia kävelyttämässä. Eli ihan hyvin tuli reenattua :)
Keskiviikkona sain itselleni maksimivoimareeniin varmistajan ja pääsin rautaa nostelemaan oikein olan takaa. Kerrankin tuli sellainen olo, että nyt ollaan miestenlukemissa, kun sai rautaa pistää tankoon!!! Enää ei missään naisten hikisissä kilonpainoisissa painoissa olla :))) Rauta nousi kepeästi ja varmasti olisin nostanut uudet maksimivoimalukemat, jos oltasiin maksimia kokeiltu. Niin kepeästi nousi tanko ja hyvältä tuntui! Iltapäivällä ajattelin mennä pelaamaan hiihtäjien kanssa ultimatea sekä jalkapalloa. Aluksi olin vähän epävarma miten jalka kestää, koska pitkään aikaan en ollut kokeillut niin pitkää juoksua. Mutta tunnin verran, kun kerkesin pelaamaan ennen hierontaa, totesin yllätyksekseni- jalkaa ei ollut koskenut ollenkaan! Enkä edes huomannut pelatessani, ettei missään tunnu, koska olin niin innoissani pelaamisesta. Valoa näkyy tunnelin päässä siis :) HIPHEI HILLURAA!!! Jospa se nyt helpottaisi. Burana, jumppa, hieronta ja kaikki muu on kyllä auttaneet. Ja hieronnassa sain taas kuulla: Kuinka Riikka neitonen on pienoisessa jumissa. Kysyn vaan: " Mikä ihmeen jumi, kenellä ja missä?" :DD

Kuortane

2010-07-28T20:55:00.000-07:00

Nyt sitä ollaan Kuortaneella töissä parisen viikkoa riparin merkeissä. Tänne tulin kovalla vauhdilla Turun kautta. Turussa kävin aamupäivällä magneettikuvauksissa jalastani. Tuloksena: ei mitään rakenteellista vikaa eikä mitään vammaa. Kolme kertaa päivässä buranaa nassuun, lantion harjoitusliikkeitä, kylmää sekä jumppaa.. sillä siis mennään. Jospa se tästä lähtis paranee :)
Mutta nyt Kuortaneella ens viikon sunnuntaihin asti ja sitten kotiin pariksi päivää. On niin mukava palata aina tänne Kuortaneelle !!! Vuodesta -06 asti olen täällä viihtynyt joka kesä ja näillä mennään. Kuortane vetää vaan puoleensa. Töiden lomassa yritän nauttia vielä viimisistä lomapäivistä, pitää hauskaa sekä tutustua uusiin ihmisiin. Huomiseksi oon saanu varattua hieronnan, joten jos kuulette et joku huutaa niin se olen vaan minä. On tyttö tää pienoisessa tuutissa! Yllätyshän se ei ole..

Viikkoon on mahtunut paljon mukavaa =)

2010-07-27T13:28:00.000-07:00

Ihanista keleistä on edelleen nautittu ja monia ihania asioita on tehty. Keskiviikkoiltana olin veljen kanssa täällä Ulvilassa vähän hurvittelemassa ja hakemassa vauhtia karting radalta. Se vasta onkin mukavaa! :) Ulvilan radan "isoimmilla autoilla" ajettiin ja vauhtia kyllä riitti, kun vain laittoi kaasujalan suoraksi. Kyllähän se aika ärhäkästi kiihtyi. Hikikin siinä ajassa tuli, vaikka 10 minuuttia sillä päristeltiin. Toivottavasti karting autoilu tuo vauhtia hiihtoladuille.. siinä toivossa ainakin elän ;)
Viikolla olen nauttinut pari kertaa Porin kuuluisista jazzeista. Lauantaina tuli käytyä fiilistelemässä myös konsertin merkeissä. Eniten upposi Jätkäjätkät sekä ihan sairaan hyvän keikan vetänyt N.E.R.D. Rahoille tuli vastinetta !!! :)
Huomenna menenkin käymään Turussa pikakäynnillä magneettikuvauksen parissa. Toivottavasti huomisen jälkeen saadaan selvyys akillesjänteen tilanteesta, koska ei tätä epätietoisuutta jaksa kohta enää hullukaan. Huomenna Turun keikan jälkeen nokka suuntautuu vauhdilla Kuortaneelle töihin. Jos oikein osaan laskea pitkällä matikalla, niin oman riparin lisäksi tämä on jo viides vuosi putkeen Kuortaneella. Aika vakioväkeä alan jo olemaan :DD Työntekijätkin alkavat jo tuntemaan minut siellä. Onneksi työ on kuitenkin mukavaa ja leppoisaa! Mutta mikä parasta- pystyn reenaamaan :) Se on piste ii:n päälle!
Ja viikkoon on mahtunut myös muukin hassu juttu.. kaveri tuli luokseni kyläilemään ja itselläni oli lepopäivä, joten lenkkiseuraa minusta hän ei saanut. (Lepopäivistä on nimittäin pidettävä kiinni) Vein kaverin Massille lenkille ja itse pistin tomerana eräjormana kumpparit jalkaan, poimuri ja ämpäri mukaan ja eikun metsäään poimimaan mustikoita itselle Vuokattiin. Aika haka olin, vaikka itse sanonkin :)
Suollakin tuli käytyä tekemässä teho harjoitus. Suo oli hieman kuivunut viime kerrasta, mutta kyllä se silti HAPOKASTA oli! Muutaman hillankin näin, mutta nytte ne siellä mahassakin taitaa olla ;) Vitamiinit talteen otti Riikka, eikä taida olla mikään Iikka !

Mikä kesä !

2010-07-16T02:54:00.000-07:00

Nyt on kyllä sääukko mennyt aivan sekaisin, kun Suomea näin kovasti lämmittää. Mutta en valita! Tykkään auringosta ja lämmöstä :) Aamulla reenaamaan, niin kyllä siellä hyvin lenkin pystyy tekemään, miksei myös päivälläkin. Kovemmat harjoitukset teen aamulla, jotta kuumuus ei häiritsisi tekemistä ja jaksaisi paremmin tykittää. Kerran huomasin kuumuuden tehneen tehtävänsä, kun about 70km pyörälenkki oli loppumatkasta aika tuskien taivalta: Jalat meni kerta kaikkiaan ihan tukkoon.. hyvä kun kotiin asti jaksoin polkea, mutta periksi ei vaan voinut antaa! =)
Jalkoja tässä ollaanki yritetty hoitaa niin lääkärin käynneillä kuin fysioterapiassa. Lantion syviälihaksia olen yrittänyt vahvistaa ja vahvistus jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Vieläkään lääkärit eivät osaa sanoa, minkä takia akillesjänne vihoittelee. Ensi viikon torstaina menen taas kerran lääkäriin ja ihan huippu urheilulääkäri ortopedille. Jos sitten aukeaisi tämä tilanne. Eilen kävin kokeilemassa pitkästä aikaa juoksua (1.5vk tauko ollut juoksemisesta). Tein oman enkkani kahteen kuukauteen: Pystyin juoksemaan reilut 30min, kun kipua alkoi tulemaan, jolloin jouduin lopettamaan. Pieni valonpilkahdus jo havaittavissa. Parempaan suuntaan ollaan menossa, koska pohjatilanne on ollut jopa niin huono, että alle 5min juoksu on tehnyt jo kipeää.
Mutta nytte tänä viikonloppuna saan hieman rentouttaa lihaksistoa vapaan viikonlopun merkeissä :) Once in the lifetime!!! LUKSUSTA =)

Onks tää Vuokatti ?!

2010-06-30T11:18:00.000-07:00

Kysymys kuuluu, onks tää Vuokatti alias Vuge missä juuri nyt olen?! Aurinko paistaa täydeltä terältä ja mittari on kohonnut hellelukemiin. Ai, että kun on mukavaa :) Reeniä ollaan nyt pari päivää tehty. Putkessa tuli eilen käytyä hiihtelemässä ja tuijottelemassa niin hulppeita maisemia (betoniseiniä), että oikein päätä huimasi. Tänään kävin tekemässä pitkän viiden tunnin lenkin Vuokatin vaaroilla. Akillesjänne ei sanonut mitään, mutta ehkä siksi etten oikein juoksu askelia ottanut. Tai otin, mutta hyvin hyvin vähän. Selkä näytti lenkin jälkeen hyvältä: Oli verta, hikeä, möttiäisten pistoja, mustia möykkyjä (tapettuja ötököitä) sekä kynsien raapaleita. Tälläistä tämä urheilu :) Ötököitä oli MUUTAMA ja muutaman kerran taisin niitäkin läpsiä.. kynnen jäljet sekä punaiset kohdat taitavat sen osoittaa. Mutta voitin kyllä tämän taiston 6-0 !!!
Lenkin jälkeen menin vilvoittelemaan jalkojani järveen, mutta taisivat jalat ollakin loppujen lopuksi koko likka :D Virkistävä pulahdus oli ja sen jälkeen kyllä ruoka maittoi :) Huomenna aamulla pitäisi mennä valloittamaan ja ottamaan voitto kotiin Vuokatin vaarasta. Ihan vain muutaman kerran meinaan kivuta..5 olisi tarkoitus ja sen teenkin. Ehkä sitten vaaran niska on taivutettu !

Reenailut jatkuu

2010-06-26T12:29:00.000-07:00

Reenailu jatkuu normaaliin tapaan. Vieläkään en vaan voi juosta :( Jalka tai siis akillesjänne ei kestä kun max. 10 minuutin yhtenäisen juoksun. Kaikkea muuta pystynkin tekemään ilman kipua, jopa loikkimaan ! Aika yllättävää.. Huomenna sunnuntaina tai maanantaina suuntaan nokkani kohti Vuokattia. Siellä olisi tarkoitus pitää viikon mittainen ns. oma leiri. Jalan ehdoilla siellä kuitenkin mennään, niin kuin tähänkin asti ollaan. Toivoisin kovasti vain, että jalka tulisi kuntoon!
Sitä toivomaani auringon paistettakin on tullut :) Ehkä se kauniisti pyytäminen auttoi tai ainakin tehosti asiaa.
Juhannuksen vietin ihan kotona perheen kesken.. pitkästä aikaa oli koko poppoo paikalla. Tänään käytin isän kanssa vähän haistelemassa ja tunnelmoimassa Kuortaneen eliittikisoissa. Oli kyllä mukavaa =) Vettäkään ei onneksi satanut, vaikka sademiehet niin lupasivat.. kerrankin olivat hyvän asian tähden väärässä! Mutta sen huomasin, kuinka kaipaan yleisurheilu aikojakin. Kilpailuvietti vetäisi aika makoisasti takaisin kentille. Tällä hetkellä voin vain haaveilla sohvaperunana siinä asiassa, kerta jalka on sanonut sopimuksen irti joksikin aikaa.. ehkä mä sitten käyn muutaman kerran rykäsemässä keppiä ja pukkaamassa kuulaa, kun kinttu sen periksi antaa :) Ainakin omaksi iloksi! Mukavaa vaihtelua toisi, uutta lisäpotkua sekä monipuolisuutta hiihdon harjoitteluun.

Mutta nyt jalkaa hoitelemaan ja pakkailemaan, että jos se auto starttaisikin kohti Kainuuta.

Aurinko, aurinko missä olet?

2010-06-14T11:45:00.000-07:00

Nyt olen päässyt treenailemaan täällä kotipuolessa eli Ulvilassa reilun viikon verran. Pikku hiljaa alkavat nämä tasaiset maastot riittämään. Mihinkä asti joutuu mennä, että löytyisi mäkiä? En ole nyt uskaltanut kokeilla juoksua noin viikkoon.. että jospa se pikku hiljaa tästä kuntoutus tukipohjallisten sekä fysioterapian avulla tuo akillesjänne. Niin ainakin toivon :) Kaikkea muuta olenkin sitten tehnyt paitsi juoksua ja loikkia. Yksi päivä tuli pyöräiltyä pieni lenkki about 70km =) Siinä oli mukava polkea ja harrastaa maisemamatkailua! Aurinkoa kyllä kaivattaisiin näiden pimeiden, synkkien ja vesisateiden sijaan. Myös hyttyset alkavat tekemään kiusaa metsässä. Aurinkoa odotellessa !

K e s ä l o m a !

2010-06-02T00:37:00.000-07:00

Eilen aloitettiin kesäloma bilsan kokeen jälkeen. Kyllähän se maistuu makealle ja hyvälle! =) Tätä onkin odotettu jo tovi. Reenikausikin ollaan saatu jo aloitettua, vaikka nivusvamma hieman alkua häiritsikin. Katseet on suunnattukkin jo kesään ja kesän reenaamiseen. Siellä onkin varmasti luvassa muutama hikipisara, kyynel sekä maitohappoa. Eilen juhlistinkin kesäloman alkua käytyä ekaa kertaa hiihtämässä tälle harjoituskaudelle 2010-2011 putkessa, siis aivan oikein luit, putkessa hiihtämässä. Vaikka yksin sainkin hiihdellä koko puolitoista tuntisen ajan, niin oli jotenkin mukavaa ja lepposta :) Mikä oli kyllä yllättävää, koska ei ole kulunut hirveästi aikaa siitä, kun loppui hiihtokausi.
Viime viikolla oli lihaskuntotestit: 5min vatsat, leuanveto sekä penkki 50% omasta kehon painosta/1min. Testit menivät ihan jees, vaikka parannettavaa jäi! Tänään olisi vuorossa 9km testijuoksu aurinkoisessa, +20 asteen lämmössä. Kyllähän tämä kelpaa :) Jos vain akillesjänne sen sallii. Akillesjänne ei oikein ole tykännyt juoksun aloittamisesta sen jälkeen, kun nivunen sen salli. Eipä urheilija tervettä päivää näköjään nää! :( Eli siis nyt tunnustellaan, miten meikäläisen käy..
Lauantaina sitten lähdenkin kotiin, Ulvilaan, yo- juhlien jälkeen. Takas Vuokattiin palataan, kun koittaa oma leiri.

Kesä tulee, tulee, tulee ! :))

2010-05-13T01:45:00.000-07:00

Kesä on tuloillaan kovaa vauhtia: Aurinko paistaa ja lämmintä on luvassa tälle viikolle jopa hellerajan tuntumaan +25 asteeseen. Kyllä se mulle maistuu ! :) Eilen sain pitkästä aikaa hyviä uutisia. Fysioterapeuttini sanoi, että pääsen tänään kokeilemaan hieman pyöräilyä ja kävelyä. Spurtit, loikat, juoksut jne. on vielä kielletyllä listalla. Mulla on ollut nivusen kanssa ongelmia talvesta lähtien ja Jällivaarassa se paheni ja se oli viimeinen pisara. Nivunen meni niin pahaan kuntoon, että se sattui jopa pyöräilyssä ja jalkapallossa :( Päätin siellä, että nyt pitää lähteä lääkäriin ja fysioterapeutille saamaan selvyys, mikä nivusta vaivaa. Selvyys tuli: Nivelpussi tulehtunut, lonkankoukistaja sekä nivunen on mennyt niin jumiin, että se tekee sen takia niin pahan pistävän kivun. Nyt sitä on sitten kuntoutettu 2 viikkoa ja olen ollut "pakkolevolla". Ainoa liike mitä saan tehdä on hauiskääntö :D
Mutta eilen fysioterapeutti sano, et nivunen on alkanut kuntoutumaan jo ja sitä pystyy kuulemma hieromaan. Jumppaliikkeet, oikeat venytysliikkeet, lepo sekä kylmä ovat auttaneet, onneksi! Nyt odotan, että pääsen tekemään ensimmäisen lenkkini ja vielä auringonpaisteeseen =) Kyllä kelpaa! Mutta jospa se rulla lähtisi taas pyörimään tästä...

Jällivaara

2010-05-02T12:07:00.000-07:00

Leiri Jällivaarassa meni hyvin. Hiihdettyä tuli muutama jos toinenkin kilometri. Väsynyttä poikaa oltiin, kun päästiin takaisin Vuokattiin. Maisemat olivat mitä parhaimmat ja aurinkoakin oli! Aurinko kuumotti jopa niin paljon, että käärin yhtenä päivänä hihat kyynärpäihin asti ylös. Mutta kuinkas sitten kävikään? Tunturilta laskiessani alas, en huomannut möykkyjä ja uria. Suksi jäi jumiin johonkin uraan ja sitten sitä lennettiin kuin leppäkeihäs konsanaaan. Ylös noustuani huomasin olevan muuten ihan ok, paitsi vasempaan käteen oli tullut naarmuja muutama jos toinenkin ja isohko haava, josta vähän tihkui verta. Loppu leirin ajan kättä vähän kirveli, kun kaikki iho oli jäänyt Jällivaaran tunturin jäiseen ja kovaan alustaan. Nyt on viikko kulunut ja haava on arpeutunut. Arvethan kaunistavat ja kertovat elämästä.. eikö se niin ole?

Niissä maisemissa hiihtäminen näin keväällä on aivan ihanaa, vaikka se välillä hapokasta onkin =)

Huomenna Ruotsiin

2010-04-18T10:15:00.000-07:00

Huomenna olisi sitten aamutuimaan lähtö Ruotsiin Jällivaaraan. Takaisin tulemme perjantai illalla eli matka on viiden päivän mittainen. Leirillä majoitumme jällivaaralaisten hiihtäjä opiskelijoiden luona. Luvassa onkin hiihtoa ja hiihtoa tuntureilla. Toivottavasti on hankikanto ja aurinkokin paistaisi! :) Här kommer jag, Sverige aktar sig !

Kausi pulkassa

2010-04-09T01:37:00.000-07:00

Nyt on kausi pulkassa ja muutama lepopäiväkin keritty jo viettämään kotipuolessa. Kisakausi siis päättyi maanantaina Ylitornion kisaan. Pääsiäiskiertue ei mennyt ihan putkeen, mutta mukavaa siellä kyllä oli :) Nyt on parin kolmen viikon tauko edessä eli siirtymäkausi. Kroppa saa vähän huilata raskaasta ja pitkästä kaudesta. Reilun viikon päästä eli 19 päivä olisi tarkoitus lähteä Ruotsiin Jällivaaraan koulun kanssa viideksi päivää hiihtelemään tunturien hangilla. Mahtavaa olisi jos aurinko myös paistaisi! =) Majoittuminen tapahtuu Jällivaaran hiihtolukion opiskelijoiden omissa kämpissä.
   Tällä hetkellä on menossa taas antibioottikuuri. Jo viisi viikkoa kestänyt sairastelu ei lähde millään pois.. välillä lähtee ja sitten tulee taas takaisin. Mutta jospa nyt saisin tämän breikin aikana sairastettua kaiken pois, niin voin aloittaa toukokuun alussa uuteen kauteen valmistautumisen.
Kausi meni vaihtelevasti: Kesällä ja syksyllä homma näytti tosi hyvältä, mutta sitten ennen Levin lumileirille lähtemistä sairastuin siihen pahamaineiseen sikaan, joka näyttäisi näin nopealla analyysilla vieneeni voimani ja kuntoni. Kaudella en päässyt huippukuntoon, mutta ihan kohtalaiseen kuitenkin! Ja nyt tämä helmikuun loppupuolella tullut tauti vaivaa yhä. Toivottavasti se tästä lähtee pois ja kauas, missä pippuri ei kasva. Kausi pulkassa ja possu oli se turmion tie...
   Haluan kiittää kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat olleet kanssani tänä vuonna tekemisissä !
   Hyvää kevään jatkoa kaikille =))

Tämän kauden viimeinen kisareissu

2010-04-01T11:18:00.000-07:00

Nyt pääsiäisenä on viimeiset kisat Lapissa. Tarkoituksena on hiihtää neljät kisat: Tornio, Pello, Ylläs ja Ylitornio. Huomenna ensimmäinen kisa Torniossa ja siitä sitten lähtee kisaputki. Pääsiäis kisatourneen jälkeen ansaittu siirtymäkausi. Kroppa ja pää pääsee vähäksi aikaa hengähtämään! Mutta ensin hiihdetään pari kisaa :)) ja nautitaan keväisistä maisemista ja säästä.
Toivottavasti aurinko paistaa! =))

Eka 30km hiihto takana

2010-03-21T11:23:00.000-07:00

Eilen tuli vedettyä ensimmäinen 30km "kisa". Kisa se ei periaatteessa ole, mutta periaatteessa on.. miten sen nyt ottaa. Täällä Vuokatisa oli massahiihtokisa Vuokatti hiihto, jossa oli peräti 2000 osallistujaa. Itse hiihdin 30km perinteisellä. Ennen lähtöä jännitti ja sen kyllä huomasi. Koskaan en ollut hiihtänyt 30km kisana. Mietitytti mitenkä sitä jaksaa hiihtää, millaisella vauhdilla pitää lähteä, toimiiko sukset jne. Kisaan toi oman lisänsä yöllä satanut lumi sekä lumisade kisan aikanakin. Vaikka ladut jouduttiin aamulla ajamaan uudestaan, silti jouduimme itse auraamaan latua myös. Nimittäin kova lumisade oli umpeuttanut ladut. Matka sujui hyvin ja juottokin onnistui :) Kiitän myös niitä miehiä, joiden kanssa hiihdin siitä että aurasivat latua minun edelläni. Viimeisellä seitsemällä kilometrillä otin jopa loppukiriä, mikä irtosikin yllättävän hyvin. Hieman harmittaa kisasta se, etten uskaltanut lähteä alusta asti hiihtämään kovempaan, koska voimia oli vielä maalissa. Äiti sanoi maaliintuloni jälkeen: "Ethän ole edes väsynyt. Oletko edes hiihtänyt 30km?"
Mutta ens kerralla ollaan viisampia. Eka kerta on aina eka kerta. Mutta olin kuitenkin toinen! =)

Viimeisiä viedään

2010-03-15T11:15:00.000-07:00

Taas on yksi kisaviikonloppu takana päin ja montaa ei näillä näkymin ole enää edessä. Viikonloppuna oli kisat Jämillä. Lauantaina naisten 5km yhteislähtö perinteisellä ja sunnuntaina naisten 20 5km vapaan kisa. Lauantain kisa meni siihen nähden ihan hyvin, kun sukset eivät pitäneet ollenkaan. Kaikki mäet juostiin ylös tai mentiin käsien varassa.. kunnon potkuja ei siis voinut tehdä. Mutta luisto oli onneksi todella hyvä, niin se vähän korvasi!
Sunnuntaina olin oman ikäisten sarjassa. Kisa oli tasapaksua ja puristusta ei löytynyt. Lauantain kisa oli vienyt voimat käsistä, kun niin paljon ylimääräistä työtä joutui niillä tekemään. Kevättä päin ollaan kovaa vauhtia menossa ja yo- kirjoituksetkin lähestyvät uhkaavaa tahtia.. liiankin nopeasti! Itselläni tuo kolmen kokeen urakka alkaa tasan viikon päästä. Tällä hetkellä tarkoitukseni on hiihtää viimeiset kisat pääsiäisenä, jos mieli ei tästä muutu.

Viimiset SM- kisat Seinäjoella

2010-03-08T09:16:00.000-08:00

Olipas se taas viikonloppu Seinäjoella. Viimiset SM- kisat tältä kaudelta ovat ohitse. Tämän kauden pääkisa oli lauantaina sprintti, joka sitten valitettavasti jäi alkuerään.. takasuoralla olin toisena hyvissä asemissa, kunnes takana tuleva yritti tulla sisäpuolelta ohitse missä tilaa ei ollut ollenkaa. Tiedättehän te miten siinä sitten käy?! Sukset kolisevat ja kuuluu kolin kolin. Sieltä yritän itseäni sitten keräillä toisten viillettäessä makoisasti ohi. Kisa oli pilalla. Tehtiin protesti, joka ei mennyt valitettavasti läpi, vaikka monet näkivät kuinka minun päälleni tultiin. Mutta minkäs teet, kun TD päätti asian niin, niin kisa on vaan silloin ohitse. Kyyneleitä ja raivon puuskahduksia ei kisan jälkeen säästelty! Tuota kisaa varten olin reenannut koko vuoden ja panostanut siihen tavoitteena mitali, mutta sitten kaikki päättyykin siihen, kun joku yrittää tulla sisäpuolelta ohitse, missä tilaa ei ole. Saanen kysyä, missä kyseisellä henkilöllä on taktinen silmä?? Vai onkohan sitä ollenkaan hänellä..
Sunnuntaina KLL 3km vapaan kisaan keräsin kaikki agret lauantaista ja säntäsin matkaan asenteella: Haluan kaikille näyttää, mistä mut on tehty! Lähdin hakemaan mitalia ja taistelemaan. Hiihto tuntui hyvältä, siinä oli mukana kunnon runnomista ja menoa. Paras hiihto omasta mielestäni tältä kaudelta. Hiihtona hiihto oli hyvää, sijoitus oli 7. mihin olen hieman pettynyt. Voittajalle hävittiin vajaa 19 sekuntia. Kokonaisuutena kisoista jäi huono fiilis lauantain takia. Mutta sehän oli "vain sprinttiä".. Ehkä ensi vuonna sitten, jos matkalla ei ole kaatajia :D

Seinäjoella

2010-03-05T10:00:00.000-08:00

Tänään aamulla matka suuntautui Vuokatista kohti Seinäjokea. Huomenna olisi hiihdettävä kovaa.. vuorossa sprintti vapaalla ja sunnuntaina 3km vapaalla myös. Pieniä perhosia on vatsassa jo nyt. Viime vuoden sijotusta lähdetään puolustamaan eli hopeaa ja tietenkin sitä parantamaan. Siihen vaaditaan nappi suoritus, kaiken on pelattava. Huomenna täysiä!!!

kröh kröh !

2010-03-01T12:11:00.000-08:00

Taas viikko paketissa eikä kovin hyvillä mielin. Torstaina aamulla oli pientä kurkkukipua ja illalla olinkin jo tukkonen. Seuraavana päivänä perjantaina pitikin jo lähteä Mikkeliin SM- kisoihin ja olo oli epävarma. Lauantaina käytiin testailemassa suksia ja hiihtämässä lenkki.. olo tuntui todella tukkoiselta eikä ollenkaan hyvältä! Murhetta myös riitti, kun mahdollisesta kisasuksesta lähti side irti, että se siitä. Se suksi lähti takaisin tehtaalle, koska siinä oli kuulemma tehdasvirhe. Eipä murheet siihen loppuneet vaan illan mittaan nousi myös lämpöä hieman yli 37 asteen.
Sunnuntai aamulla kuumetta ei enää ollut ja hinku ladulle oli kova. Päätöstä pohdittiin pitkään ja tarkkaan. Päätös oli, etten hiihtäisi 20km perinteisen kisaa, etten riskeera ensi viikonloppua ja sitä että en sairastuisi pahemmin. Ensi viikonloppuna mulla onkin tämän kauden pääkisat, joten riski oli liian suuri lähteä hiihtämään eilen. Keli olisi ollut rankka: +2 astetta, märkää ja välillä tuli räntääkin. Täydellistä pitoa sukseen olisi ollut hankala saada, mikä olisi tehnyt kisasta vielä rankemman. Nyt yritän parantaa itseni tästä taudista pois. Olo on nyt parempi jo, mitä nyt vähän kröhityttää!

Onpas mukavaa, kun aurinko paistaa!

2010-02-16T02:48:00.000-08:00

Ylivieskassa hiihdin sunnuntaina kilpaa 5km pertsaa yhteislähtönä. Ilma oli mitä parhain! Noin yhdeksän astetta pakkasta ja aurinko paistoi kauniisti. Eipä ole ilmassa moittimista :) Kisaa johdin alusta alkaen ja hiihtona hiihto oli ihan jees. Lopussa tasuri ei oikein enää irronnut ja eroa en saanut enään seuraaviin tehtyä, mikä jäi vähän kaivelemaan..
Eilen kävin heti aamutuimaan hiihtämässä reilun 2.30h. Ilma oli taas mitä parhain: Aurinko paistoi, reilu 10 astetta pakkasta ja liukas keli.
Tänään tiistai aamuna mulla oli ruotsin yo-kuuntelu. Torstaina saa kuulla, kuinka flikan kävi! Saas nähdä.. vähän meinaa olla epävarmat fiilikset. Äsken tulin liikunta tunnilta ja meillä oli laskiaisen kunniaksi mäenlaskua. Oli kyllä mukavaa, vaikka pulkka ei kestänytkään kuin ensimmäisen laskun :) Mistä lie johtuu: Kova vauhti, liikaa umpihankea tai liikaa möykkyröitä? Pulkkamäen ja pienten kisailujen jälkeen sai lunta puristella pois piposta ja paitojen alta. Naamastakin sai pyyhkiä märkää pois! Nyt olenkin lähdössä kolmen tunnin hiihtolenkille tuonne auringonpaisteeseen !!! :)))

Mukava talvipäivä! =))

2010-02-12T02:36:00.000-08:00

En muistanutkaan, kuinka kivaa on luistella ja pelata lätkää! Tänään pelasin lätkää koulun syventävällä liikkakurssilla ja oli kyllä mukavaa. Oli ihanaa myös, että aurinko paistoi ja oli kunnon talvisää -14 astetta pakkasta. Pitääkin mennä joku muukin päivä pelaamaan :)
Kurssilla on muutenkin kaikkea mukavaa talvista liikuntaa mm. hankifutista, lumikenkäkävelyä, pulkkamäkeä ja laskettelua.
Viikkoon on mahtunut reenausta, yo- kokeisiin lukemista ja lepäilyä. Nyt alankin loppupäivän ajaksi paneutumaan fysiikan ihmeelliseen maailmaan! Viikonloppuna on myös kisat Ylivieskassa, jossa on ohjelmana perinteisen 5km yhteislähtö kisa.

Voihan lumisade minkäs teit!

2010-02-04T07:03:00.000-08:00

Mä kun istuin aamupäivällä kiltisti koulun kovalla ja hikisellä penkillä enkun koetta tehdessä, ilma oli mitä parhain. Kun koe oli ohi ja olin menossa hiihtämään, alkoi juuri sillä hetkellä satamaan lunta. Oikein Riikan tuuria. Lunta tuprutti oikein kunnolla ja ladulla oli lunta jo kertynyt jonkun verran, kun se viimeksi oli ajettu aamulla.. Mutta minä reippaana tyttönä kävin pari tuntia sivakoimassa tuolla :) Vaikka välillä joutu latua itse tekemään!

Tällä kertaa pakkanen paukkuu Keuruulla

2010-01-22T16:43:00.000-08:00

Suomen maalla täällä kertaa olen Keuruulla. Keuruulla, missä pakkanen paukkuu huimissa lukemissa. Kisojen pitämisestä ei aamulla ollut mitään tietoa. Mittari näytti kuitenki jo aamu tuimaan kirpeätä pakkasta: -22 ! Ei siis mikään unelma keli hiihtää. Itselläni pakkanen ei vaikuta keuhkoihin, mutta lihaksistoon vaikuttaa jonkun verran. Eikä se kyllä ole kiva kilpailla Michelin ukkona, kun on niin paljon vaatetta päällä että tarkeni pihalla olla.
Tänään oli siis naisten pertsan sprintti ohjelmassa. Kisoja siirrettiin ja aikataulua veivattiin myöhäsemmäksi pariin otteeseen. Keuruun ilmassa leijui pieni aavistus siitä ettei kisoja järjestetä pakkasen takia. Kisat lopulta päätettiin pitää, vaikka parhaimmillaan pakkanen laski sinne -27 pakkasasteeseen sprinttiradan alimmassa kohdassa. Voin kertoa, että oli kylmää! Alkuverkatkin tein alussa toppatakilla, koska muuten siellä ei tarjennut. Muutenkin oli suojauduttava ja puettava vaatetta kunnolla.
Kisa päästiin vihdoin alkamaan. Aika- ajo meni omalta osaltani ihan hyvin. Olin 18. Jatkopaikka oli varmistunut aivan heittämällä. Aika- ajon ja erien väliin totuttuun parin tunnin taukoon, ei nyt ollut mahdollisuuksia johtuen tv- lähetyksestä. Aikataulua tiivistettiin jonkun verran, että kaikki kerkisi näkymään yle kakkoselle. Erät koittivat ja itse jouduin aika kovaan erään. Vastassa oli lopputuloksen voittaja ja 7. Tietenkään heille en kumarrellut, mutta heidät oli lopussa todettava paremmiksi. Alku sujui kyllä hyvin. Sain mielettömän hyvän lähdön ja siitä oli hyvä lähteä. Pääsin työntämään vahvuuttani tasuria oikein kunnolla, ja edelle kiilasi vain yksi. Itse tein muutaman taktisen virheen kisan aikana, mitkä ovat myöhemmin harmittaneet. Virheistä oppii, onneksi!
Tarkkaavaisimmat katsojat ovat minut voineetkin bongata teeveestä silloin =)
Lopputuloksissa olin 18.

Extemporee reissu kotiin

2010-01-17T21:04:00.000-08:00

Tänään oli vuorossa Imatralla 10km vapaan kisa, josta omalta kohdaltani ei jäänyt jälkipolville mitään kerrottavaa. Kisa meni täysin mönkään. Matka taittui selkävaivoista kärsiessä melkein koko matkan ajan. Alaselkä alko ensimmäiseksi kramppaamaan ja sitten se jopa veti jalkoihin..
Kisan päätteeksi keksin omassa pikku päässäni, jos lähtisinkin viikoksi kotiin enkä palaisi Vuokattiin. Niimpä toteutinkin extemporee ideani ja lähdin porukoiden kanssa kotiin! Olihan Ulvilasta paljon lyhyempi matka Keuruulle, missä oli ensi viikonloppuna aikuisten SM- kisat. Tietenkin ajatus äidin ja isän lihapadoista houkutteli :) Kauaa en kotona kerkeä olemaan, koska Keuruulle lähdetään jo torstaina. Perjantaina odottaa ensimmäinen startti: 1.0km sprintti perinteisellä. Saas nähdä kuinka likan käy?!

Imatran SM- kisat

2010-01-16T20:11:00.000-08:00

Matka on suuntautunut Vuokatista- Imatralle nuorten SM- kisoihin. Matka taittui perjantaina hyvin koulunbussissa lörpötellen ja aliasta pelaillen. Imatralla oli lauantaina vuorossa 5km perinteistä ja huomenna on vielä vapaan 10km.
Tämän päivän kisa meni hyvin hiihdollisesti. Paras hiihto tällä kaudella =) vaikka lopussa vähän sippasinkin. Mutta sainpahan kaikki irti itestäni! Sijotuksellisesti en ole tyytyväinen 13. sijaan. Tavoite kuitenkin oli päästä kymppi sakkiin. Noh, mutta huomenna on päivä uus..

Kuopio kutsui jälleen

2010-01-10T22:12:00.000-08:00

Pakkanen vähän lauhtui viime viikonlopusta ja kisat voitiin pitää. Nyt oli siis vuorossa SM-pursuit. Mitskuja oli siis tarjolla kolmelle parhaalle. Aluksi otin itselleni tavoitteeksi päästä jonon keskipaikkeilta pois kohti kärkeä ja kärkiryhmää. Lähtölaukaus tuli ja kaikki lähtivät sivakoimaan. Porukkaa kaatui ensimmäisen 100m aikana, mutta tällä kertaa itse pysyis pystyssä :) Kuitenkin jäin alkumatkassa monta kertaa sumppuun ja kärkiryhmä karkasi. Porukkaan tuli heti alusta asti jo muutenki hajaantumista. Itse sain poimittua muutamia päänahkoja pikku hiljaa. Noin 2.5 km kohdalla alkoi alamäki, tasainen ja vaihteleva osuus. Sillä osuudella sain päänahkoja kiinni ja hiihto alkoi tuntua koko ajan paremmalta! Mutta sitten tuli suksien vaihto. Kaikki kääntyi päälaelleen: Kolme kertaa yritin laittaa oikeaa suksea jalkaan- aina irti. Neljännellä kerralla meni ja pääsin vihdoin matkaa, mutta aikaa, aikaa oli mennyt ja paljon. Vapaalla yritin saada kiinni edellä olevia ja parantaa sijoitusta.. Mutta aika kaukana oli. Peli oli menetetty siihen, kun vaihtoon kului liikaa aikaa. Suksien vaihtoa olin kuitenkin harjoitellut jonkun verran. Ei se aina vaan näköjään onnistu, ei edes joka kerta.

Onhan Kuopiossa kylmää!

2010-01-03T09:59:00.000-08:00

Tänään piti olla Kuopiossa SM-pursuit (5km P+5km V), mutta kuinkas kävikään. Kisat peruttiin pakkasen takia. Kerrankin kun olisi vähän edes lunta, niin on hirmu kovat pakkaset ja kisat joudutaan perumaan. Edellisinä vuosina mennyt niin päin ettei lunta ole yhtään, että kivenkoloista sitä joudutaan jopa etsimään. Silloin ei pakkasesta ole tietoakaan! Nyt sitten viikon päästä uudestaan Savoon.. jospa pakkanen lauhtuisi ja tällä kertaa kisat voitaisiin pitää.

kylmää kyytiä Kuopiossa !

2010-01-02T19:45:00.000-08:00

Pakkanen paukku aika hyvin aamulla, kun kävin aamulenkillä ennen aamupalaa. Aamulla oli sellainen fiilis vähän, että onkohan kisoja ollenkaan, kun pakkanen paukkuu aika kylmissä lukemissa. Mutta normaalit aamu rutiinit oli tehtävä ja kisapaikalle lähdettävä tilannetta katsomaan. Kisapaikalle saavuttaessa stadionin mittari näytti -18, mutta tuntui paljon kylmemmältä. Vaatetta sai pistää reilusti päälle ja naamakin oli suojattava hyvin. Ihan kuin joku Michelin ukko olisi ollut, sellainen tunne ainakin oli :D
Mitä lähemmäksi kisojen alkaminen kävi, sitä kylmemmäksi ilmakin tuli. Ennen aika-ajoa pakkasta oli jo -19 -20. Kisat kuitenkin päätettiin pitää kaikesta huolimatta. Pakkasrajahan on -20 ! Aika-ajo meni ihan ookoosti, parannettavaa kyllä jäi. Tuntui, ettei kone lähtenyt heti käyntiin.. Johtuiko pakkasesta, tai ettei ollut vain tarpeeksi herännyt vai mistä, en tiedä. Aika-ajojen 8. sija toi varman jatkopaikan. Erät lähtivät käyntiin kolmen tunnin tauon jälkeen kylmässä säässä: pakkanen kiristyi ja mittari näytti jo -22 asteen lukemia. HUI ! Hiihdettävähän se on, kun kisat pidetään ja jos halusi MM- lipun saada. Erät menivät hyvin ja taktikointikin onnistui tällä kertaa :) A- finaalin päästiin taistelemaan voitosta ja matkalipusta Saksaan. Valitettavasti piti todeta neljä muuta tyttöä kovemmiksi ja sanoa matkalipulle hyvästit sprintin osalta.. harmittaa! Mutta 5. sijaakin pitää olla tyytyväinen! Finaalissa oli itselläni jo paras puhti pois. Kylmyys ja pitkä päiväkin alkoi jo tuntumaan kropassa. Taisteltiin ja taisteltiin, mutta se vain riitti tällä kertaa 5. sijaan. Mutta sen ainakin tiedän, että lähtöni olivat väkeviä ja teräviä. "Lähden kuin tykinsuusta" !

Kylmääkylmääkylmää!

2010-01-01T19:05:00.000-08:00

Uusi vuosi, uudet kujeet vuosimallia 2010. Uutta vuotta vietin kotona ja menin aikaisin nukkumaan, koska viikonloppuna oli tulossa tärkeät kisat Kuopiossa.
Tällä hetkellä olen Kuopiossa, jossa pakkanen paukkuu mukavissa lukemissa. Vaakalaudalla onkin viikonlopun kisat. Kylmää kyytiä se äsken oli käydä hiihtämässä Puijolla. Saas nähdä suosiiko pakkasukko huomenna ja pidetäänkö kisoja ollenkaan..

Saarijärvi game

2009-12-27T20:59:00.000-08:00

Taas on yksi kisa kisailtu nimittäin Saarijärvellä 5km pertsaa. Kisa oli parempaa kuin edellisillä kerroilla ja sai vähä enemmän jo irti itestään. Lopussa sain jopa kiristettyä tahtia. Suunta siis oikea.

Oma koti kullan kallis!

2009-12-25T09:49:00.000-08:00

On se oma koti kullan kallis, siis Ulvilan koti nimittäin. Siellä koti, missä sydän on<3
On kotona niin mukava olla varsinkin näin joulun aikaan, kun on koko perhe koolla! Sekä on oma sänky, rauha ja kaikki. Kerrankin täällä on lunta ja pääsee hiihtämään niin nyt siitä pitää nauttia näin joululoman ajan. Lihaksistokin tuntuu koko ajan paremmalta, kun pääsee hiihtämään vähän helpompiin maastoihin.

"Kotikisat" Vuokatissa

2009-12-19T17:57:00.000-08:00

Vitsit, että tuntu hyvältä pertsan 1.45km sprintin aika-ajo ! WOW. Tällästä tunnetta ja hiihtoa olen kaivanut ja nyt se löytyi =) Aika-ajo meni hyvin, vaikka aina parannettavaa onkin. Lopussa olisi pitänyt jaksaa vielä vähän puristaa enemmän. Aika-ajoissa olin 4. ja siitä olin hyvillä mielin menossa eriin. Tuntui, että tästä se taas lähtee. Erä koitti ja sain huonon lähdön, mutta kuitenkin alkukiihdytykseni oli niin hyvä, että pääsin kärkeen. Hiihto tuntui alussa tosi rennolta ja helpolta. Väliaikapisteellä tekniikkarinteen mäessä olin toisena eli hyvissä asemissa loppua ajatellen. Mutta sitten tuli alamäki ja jäinen, tiukka kurvi vasemmalle. Muistikuvani ovat seuraavat: laskin edellä olevien perässä, kunnes tunsin että nyt olen luistinradalla ja olin kumossa. Samassa mutkassa ja samassa kohtaan oli edellisessä erässä kaatunut myös yksi tyttö. Kohtalotovereita kenties? Muut pyyhälsivät ohi ja minä jäin kerämään itseäni lumesta pois muiden karatessa kauas. Ei siinä muu auttanut kuin hiihtää maaliin. Pettymys oli todella suuri hyvän aika-ajon jälkeen!
Merkkejä paremmasta hiihdosta oli ja siitä millaista se pitäisi olla. " Leuka kohti rintaan ja kohti uusia pettymyksiä" vai miten se oli?

Ja Lapinlahden kisat jatkuu...

2009-12-13T21:24:00.000-08:00

Huh, huh kun oli vaikea kisa. Aina se ensimmäinen normaalimatkan kisa tuntuukin vaikealta ja toden totta se tuntui myös siltä tänään. Alku lähti ihan hyvin käyntiin rennosti, mutta jotenki se vaihde jäi vaan päälle eikä kone koskaan lähtenyt aukeamaan. Matka taittui tasapaksusti ja eikä siitä jäänyt mitään makua.. terävyys ja vauhti vielä vähän kateissa, mutta onneksi on vielä aikaa se löytää! =))

Ensimmäiset kisat

2009-12-12T19:55:00.000-08:00

Nyt sitten tuli aloitettua tämä kausi tänään Lapinlahdella naisten sarjassa 1.0km vapaan sprintti. Ensimmäinen kisa ja lähtö ja varsinkin sprinttinä oli pientä sähläystä. Hieman olisi aika-ajossa voinut rauhoittaa. Pääsin jatkoon, mikä oli tärkeintä. Mutta valitettavasti alkuerässä piti todeta kilpakumppanit kovimmiksi vastustajiksi ja oma tie jäi alkuerään. Pääasia, että kisakausi on nyt avattu! Aika-ajossa oli kuitenkin jo nähtävissä positiivista kehitystä.. parempaakin tietysti pystyy, sen tiedän :)
Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet: ohjelmassa perinteisen 5km myös Lapinlahdella.

Levin kuulumisia

2009-11-20T20:42:00.000-08:00

Lauantai- illalla päätettiin porukoiden ja valmentajan kanssa lähteä sittenkin Leville reenailemaan viikoksi, vaikka viime viikon sairastelu meinasi sen estää. Onneksi ei estänyt! Joka vuotiset lumileirit Levillä 7-vuotiaasta pikku tytöstä lähtien on vuoden kohokohta, jota ei voi jättää väliin :)
Reenausta jouduttiin vähän keventämään alkuperäisestä suunnitelmasta, jotta parantuisin taudista kunnolla. Reenailtua tuli kuitenkin aika hyvin ja myös henkiselle puolelle reissu oli merkittävä!
Lunta täällä olisi saanut olla enemmän, että olisi päässyt hiihtämään muuallakin kuin ensilumenladulla, mutta pääasia että pääsee edes hiihtämään. Huomenna matka suuntautuu takaisin Vuokattiin: paluu arkeen ja koulun penkille.

Voi possujen possu..

2009-11-13T12:33:00.000-08:00

Viime viikon maanantaina otin possupiikin ja mitään reaktioita siitä ei tullut.. ihme kyllä, kun kaikille muille on tullut! Lieneekö minussa valmiina jo "possugeeni" ? Mutta sitten perjantai- lauantai välisenä yönä tulin jo kuumeeseen. Sairaalassa kaksi kertaa rampattuani ilman diagnoosia ja lääkkeitä, sain vihdoin kolmannella kerralla lääkkeet ja diagnoosin: sikainfluenssa. Kaikkien pelkäämä tauti! Voin kertoa, että se oli pahin muistamani tauti koskaan. Onneksi nyt oon tästä selviämässä.
Voihan nasu, minkäs teit.

Ramsau

2009-10-18T11:43:00.000-07:00

Lauantai aamulla matka suuntautui Itävaltaan ja Ramsauhun. Perille päästiin loppujen lopuksi, vaikka vähä ongelmia olikin auton vuokrauksessa sekä perille pääsystä mikä vähän venähti, kun moottoritiellä oli sattunu onnettomuus. Perille päästiin ja MITKÄ MAISEMAT! Aivan hulppeat :)
Valitettavasti ilmat eivät suosineet, kun päästiin kerran vain ylös hiihtämään.. silloinkin tuuli oli iha järjetöntä luokkaa sekä sankka lumipyry esti näkyvyyttä. Huonoimmillaan näkyvyys oli 1m ! Onneksi ei railoihin tiputtu :) Kovasta tuulesta ja pakkasesta sekä hirveästä lumisateesta johtuen ylös ei muina päivinä päästy, mikä oli sääli. Mutta onneksi alas tuli myös lunta, niin voitiin hiihtää kylässä.
Ramsaun leiri meni mahtavasti ja sinne haluan mennä ensi vuonna uudestaan.. pidemmäksikin aikaa =) Viikon leirin aikana päästiin myös tekemään shoppailukierrostakin sekä nauttimaan mitä eksoottisempia ruokia hotellissamme. Syötyä tuli mm. kengurua ja simpukoita!

Nyt se tuli ! :)

2009-02-23T10:58:00.001-08:00

Sitä reenailtiin ja herkisteltiin kauden pääkisoihin. Pääkisat oli lauantain 21.2 SM- sprintti pertsalla Rovaniemellä. Rovaniemelle tultiin jo perjantaina ja pääsin tutustumaan latuun. Latu oli mukava, ei valittamista :) Aamulla lauantaina oli 9 aikaan jo aika-ajot. Herätys oli jo ennen kuutta. Aika-ajoista pääsin jatkoon 11. parhaalla ajalla. Aika-ajoissa suksi ei ollut riittävän pitävä joten sijoitus oli se mikä oli, mutta tärkeintä oli pääsy jatkoon. Erät menivät hyvin ja jaksoin loppuun asti painaa. Finaalissa annoin kaikkeni ja enempään en olisi pystynyt. SM- hopeaa tuli ja siihen olen tyytyväinen ! koska mitalia lähdin hakemaan :)

Sunnuntaina 22.2 oli KLL:n kisa 3km pertsalla. Lauantaina sprintti kisan jälkeen mietin loppuverkatessa, että mitäköhän sunnuntain kisasta mahtaa tulla, koska olin niin väsynyt. Mutta sunnuntaina alkuverkassa en huomannu sprintin painavan ollenkaan ja olin iloinen. Kisa meni hyvin ja olen tyytyväinen. Oli parasta tekemistä tällä kaudella. Sijoitus oli 7. kärkeen vain 14.7 sekuntia. 6 parasta palkittiin ja jäin vain kuudennesta sijasta vaivaiset 0.1 sekuntia, mikä harmitti tietenkin vähän.. mutta loppujen lopuksi hyvin vähän, koska tein hyvän hiihdon

Viikonloppu oli minulle positiivinen ja antoi lisä luottamusta itseeni. Se myös näytti, että kova työ palkitaan !

SM-kisojen jälkeistä aikaa

2009-01-23T12:13:00.000-08:00

Nyt on 5 päivää palauteltu viime viikonlopun Rokuan SM- kisoista. Pikku hiljaa sitä alkaa tässä jo toipumaan. SM- kisat menivät ihan hyvin.. (paremmin ainakin kuin viime vuonna) , mutta parannettavaa jäi. Mutta sitä on hyvä jäädä vähän hampaankoloonkin ! Raivolla mennään ens SM-kisoihin :)
Kisojen jälkeen alkoi päivällisellä viimeinen Pohjola- leirini enää koskaan. Leiri loppui keskiviikkona pitkään lenkkiin. Leirillä käytiin murtsikkasuksilla rinteessä vähän opettelemassa laskemista ja mukavaa oli ! Leiri meni muutenkin hyvin, mitä nyt välillä hapotti. Vähän haikeaa kyllä, kun Pohjola- leirit loppuivat, mutta jatkettava on.
Tästä nyt jatketaan taas reenausta ja koulun käynti normaaliin tapaan.

Jämin sm-kisat

2009-01-09T11:23:00.000-08:00

Tuli tänään kokeiltua vähän naisten vauhtia vapaan 1.0km sprintissä. Ihan mukavaa vauhtiahan ne meni. Itse yritin pistää kovasti vastaa, mutta aika-ajojen 35. sija ei riittänyt jatkoon, mikä harmittaa.. Mutta tyytyväinen pitää olla ! 1sekunnin hävisin jatkopaikasta. Mutta tästä on hyvä jatkaa :))

=)

2008-12-29T11:12:00.000-08:00

Joulu on mennyt ohi ja uusivuosi kolkuttaa ovia. Ja vuoden 2009 puolella ollaan kohta jo vauhdilla. Eilinen Valkeakosken vapaan 5km kisa meni ihan hyvin :) Ihan en vielä itsestäni saanut kaikkea irti, mutta parempaan päin. Hiihto tuntui ihan hyvältä ja tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja.

Lapinlahti

2008-12-14T11:31:00.000-08:00

Nyt viikonlopun takana kaksi kisaa. Lauantaina sprintti kisa vapaalla sekä tänään oli 5km vapaan kisa. Eilinen sprintti meni ihan ookoosti. Aika-ajoissa olin toiseksi nopein, mikä oli kyllä hyvää hiihtoa ja rentoa! Aika-ajojen jälkeen lähti erät käyntiin. Muutaman kerran tuli otettua lumeen vasten kontaktia, mutta sehän kuuluu sprinttiin..

Tänään sunnuntaina oli normaalimatkan kisa, eli 5km vapaalla. Kisa meni hyvin. Olin lopulta 6. Parannettavaa on, mutta silti hiihto oli tasapainoista, rentoa ja hyvää. Tästä se lähtee taas runnaamaan.

paluu arkeen

2008-12-07T07:14:00.000-08:00

Eilen lauantaina jouduin jättämään Levin jouluiset maisemat taakseni ja suuntaamaan katseeni kohti Joensuuta. 1000km matkustaminen tuntui kropassa sekä kahden viikon leiri putki. Vapaan reilu 10km kisa Kontiolahdella, ei mennyt toivotusti.. mutta ei siltä kyllä mitään voinut odottaakaan. Kisa oli huono, mutta tästä on hyvä nousta! Nyt olen takaisin Vuokatissa ja paluu arkeen alkaa.

Levi 4.12

2008-12-04T07:28:00.000-08:00

6. päivä jo täällä Levillä ja hyvin menee =) reenit ovat menneet hyvin ja tästä on hyvä lähteä jatkamaan. Parisen päivää vielä täällä ja sitten Vuokatin kautta Joensuuhun. Sunnuntaina Kontiolahdella kisat n20 sarjassa 10km ! Sinne siis tällä hetkellä tähdätään. Sunnuntaina kisojen jälkeen paluu Vuokattiin ja opiskelijan arkeen.